ASIANTUNTIJA-AIKAA ETÄNEUVOTTELUILLA - Tampere

7910 LopuksiTässä julkaisussa on esitelty Vipu-projektin tuotokset. Ne kuvaavat Tampereenkaupungin videoneuvottelujen tilannetta nyt kesällä 2010. Etäneuvottelutekniikkakehittyy kuitenkin koko ajan ja se haastaa Tampereen kaupungin videoneuvottelumalliamuuttuman kehityksen ja asiakkaiden tarpeiden mukaan.Videoneuvottelun mahdollisuudet palveluprosessien kehittämisessä ovat rajattomat.Ikääntyvän väestön haasteisiin vastaamiseen tarvitaan uusia innovatiivisiapalvelukanavia. Näen, että videoneuvottelu on yksi niistä. Tietokoneen käyttötaitojenlisääntyessä ikääntyvän väestön keskuudessa entistä useampi voisihyötyä videoneuvottelun avulla tuotetuista palveluista. Videoneuvottelu avaavatyhteydet paitsi omahoitajalle myös koko maailmaan. Pitkät välimatkat lyhenevätja yhteyttä voidaan pitää esimerkiksi toisella puolella maapalloa asuviin omaisiin.Ikäihmiset ovat kertoneet yksinäisyyden tunteen vähenevän. Interaktiivinenyhteys mahdollistaa todellisen vuorovaikutuksen toisin kuin esimerkiksi videot jatelevisio. Myös turvallisuudentunne on lisääntynyt, kun aina on joku kuvanpäässä.Etäopetuksen yleistyminen tuo paljon uusia mahdollisuuksia opetukseen. Esimerkiksiainevalikoiman laajentaminen myös pienillä kouluilla mahdollistuu, kunkoko opiskelijaryhmää ei tarvitse löytää omalta koululta. Myös eri alojen erityisosaajienresurssit riittävät kaikille, kun matka-aika säästyy varsinaiselle opetustyölle.Etäteknologian avulla voidaan tuoda myös entistä enemmän erityisasiantuntijuuttakoulujen oppilashuoltoon ja näin vastata kasvaviin oppilashuollonhaasteisiin.Toivoisin, että kaikilla kuntalaisilla olisi jatkossa mahdollisuus käyttää kunnanpalveluja laajasti myös videoneuvottelun avulla. Omalääkäri- ja hoitajapalvelut,neuvonta- ja ohjauspalvelut sekä osallistuminen esimerkiksi kunnan päätöksentekoon ja valtuustoistuntojen seuraamiseen tulisi olla mahdollista myös videoneuvottelunavulla. Matka-aika säästyy kaikilta ja ympäristövaikutuksetkinovat myönteisiä, kun ei aina tarvitse tulla fyysisesti paikalle.Videoneuvottelut ovat saaneet kritiikkiä siitä, että ne passivoivat ihmisiä omaankotiin. Vipu-projektin kokemuksena on, että videoneuvottelut ovat päinvastoinaktivoineet ihmisiä tiiviimpään yhteistyöhön. Asiakkaat ovat aktivoituneet osallistumaanmyös muuhun toimintaan ja saaneet ystäviä. Lisäksi eri valtakunnallisissaprojekteissa yhteistyöneuvotteluja on voitu pitää useammin ja todellinenjakaminen ja yhdessä tekeminen on mahdollistunut.Haasteena Tampereen videoneuvottelukäytäntöjen kehittämisessä on ollut erityisestise, että yhteistyökumppaneilla ei ole ollut käytössä videoneuvottelumahdollisuutta.Videoneuvottelukäytäntöjen levitessä uskon, että neuvottelujenmäärä kasvaa nopeasti. Yksin ei voi neuvotella vaan toisessa päässä pitää ollamyös tahtoa ja valmiuksia.