Kerhotiloista toimintakeskuksiin - Nuorisotutkimusseura

KERHOTILOISTA TOIMINTAKESKUKSIINHyvät pahat tilojen nuoretNuorisotilojen nuoret ovat tavallisia nuoria. Jostain syystä kuitenkin nuorisotiloihin ja niillä käyviinnuoriin kohdistuu toisinaan ennakkoluuloja. Kuntalaiset pitävät usein molempia alueen häiriötekijänä.Tämä ennakkoluuloisuus tuli vahvasti esiin haastatteluaineistossa. Haastateltavat itse suhtautuivatkaikki myönteisesti nuoriin, ja heidän positionsa oli kuntalaisten moitteiden ja nuorten välissä. Eräshaastateltavista totesikin:Kyllä tietysti nuoret on aina olleet pikkusen eri toimijoiden suurennuslasin alla ja tapahtu sitten mitä tahansa,suomalainenhan ei tietysti mistään hyvästä kerro koskaan vaan jos jotain negatiivista tapahtuu niin sitten etsitäänsyyllinen, ja yleensä se oli aina niin, että se löydettiin kyllä sitten nuorista ja nuorisotiloista, ja me nuorisotyöntekijätoltiin aina niin kun ensimmäisenä tulessa, että mitä me olemme taas tehneet, että kyllä sellainen syntipukkiteoriatietysti toimi oli ne missä tahansa. (– –) Puolustuskannalla sai monta kertaa olla, ja silloinkin kun sitten syyllinenjohonkin tekoon olikin ihan jossain muualla, niin kyllä se ensin oli lähetty etsimään nuorista ja nuorisotyöstä.(H310805.)Kuten edellisestä lainauksesta käy ilmi, ennakkoluulopuheelle oli tyypillistä, että se oli nuorisotoimelletullutta palautetta, jossa nuoria arvioitiin negatiivisesti ja syy nuorten (oletetusta) ei-toivotusta toiminnastasiirrettiin nuorisotoimen henkilöstölle. Haastatteluaineisto tukee käsitystä, jonka mukaan nuoretkoetaan usein uhaksi heidän käyttäytymisensä vuoksi. Nuorten käyttäytymisen ajatellaan aiheuttavanerilaisia sosiaalisia ongelmia ja tulevan yhteiskunnalle ja veronmaksajille kalliiksi. (Vrt. esim. Young1999, 33.) Kuten haasteltavan kertomuksesta ilmenee, tämä ajatuskulku saattoi pohjautua pelkkiinolettamuksiin tai ennakkoasenteisiin siitä, millaisia nuoret ja nuorisotyö ovat. Edellisen haastateltavankokemus ei ole yksittäinen tai paikallinen kokemus. Tällaisen negatiivisen mielikuvan, kuten asenteidenyleensäkin, kumoaminen tai muuttaminen on hyvin vaikeaa; siksi varmaan puhe nuorista ja nuorisotyöstäkaikenlaisten kaupunkikuvaa mustaavien ongelmien aiheuttajina elää edelleen. Myös JukkaVehviläinen (2002, 99) on havainnut, että nuorisotyöntekijät saavat usein oman osansa nuorisotilojennegatiivisesta maineesta. Heidät saatetaan myös samastaa ulkoiselta olemukseltaan ja toiminnaltaanyhtä epäilyttäviksi ja ”epäsosiaalisiksi” kuin millaisiksi nuorisotyön kohteena olevat nuoret mielletään.Toinen syy, miksi nuorisotyöntekijöitä kritisoidaan, saattaa olla se, että heidät mielletään huonostikäyttäytyviksi leimattujen nuorten liittolaisiksi ja yliymmärtäjiksi. (Vrt. myös Cederlöf 2004, 175–177.) Tässä roolissa heidän katsotaan toimivan muita kuntalaisia vastaan, ja siksi työntekijöihin saattaakohdistua samanlaisia ennakkoluuloja kuin nuoriin.Aineistosta nouseva ennakkoluulopuhe voidaan jakaa kolmeen ryhmään. Ensinnäkin haastatteluissatehtiin ero lasten ja nuorten välille:[S]emmonen juttu, (– –) kun sä oot lapsi niin, lapsi pitää olla siinä lähellä, ja se on sallittua ja muuta mutta, että siihennuoruuteen kuuluu joku semmonen tietty kapinallisuus, joka näkyy ja kuuluu, niin sitten on hirveen vaikee useinympäristön hoksata sitä, että ”hei, ne on ihan ne samat lapset ja nuoret, jotka tässä on pyöriny aikaisemminkin, ettänyt ne on siinä vähä hankalammassa iässä”. (– –) ja kun ne kasvaa isommaksi niin, sitten [ne] on niin ihania isiä ja äitiä,jotka työntelee omia lapsia, mutta se on kummallinen [se] nuoruus. Se on niin kummallinen. (H160505.)Vaikka ne samat nuoret kävivät kirjastossa, ja mahdollisesti tietysti no, koululaisten iltapäivähoidossa tietysti kävi,sitten oli varhaisnuoriso. Mutta ne varhaisnuoret ei yleensä niin kun ne ei ollut [syyllisiä ongelmiin], ne oli niin kunhyviä (nauraa). (H310805.)Lainauksissa haasteltavat reflektoivat sitä, miten eri tavalla kuntalaiset suhtautuvat lapsiin ja nuoriin.Nuoruus määrittyy ympäristön kannalta joksikin uhkaavaksi, ehkä pelottavaksikin asiaksi, johon onotettava etäisyyttä. Nuoruus on jotain lapsuudesta ja aikuisuudesta selvästi poikkeavaa, jota ei osatakäsitellä. Omaa epävarmuutta peitellään haluamalla siirtää nuoret pois omasta läheisyydestä. ”Vika”ei siis ole nuorissa vaan aikuisten neuvottomuudessa sen suhteen, miten naapuruston nuoret pitäisikohdata. Helpoin tapa päästä neuvottomuudesta on siirtää sen aiheuttaja pois näköpiiristä. Kertojien21