Kerhotiloista toimintakeskuksiin - Nuorisotutkimusseura

MERJA KYLMÄKOSKINuorten tarve keskustella sellaisen henkilön kanssa, joka on nimenomaan luotettava aikuineneikä kaveri, on pantu merkille myös kouluissa (ks. Lehtonen 2005a, 61). Nuorisotyöntekijöille onselvää tilausta kouluissa. Joulukuussa 2005 Tilaa nuorille -hankkeen väliseminaarin yhteydessä olleessanuorisotila-aiheisessa paneelikeskustelussa rehtori Olli Lehtonen toi esiin koulussa koetun huolennuorista, jotka voivat pahoin. Näiden nuorten kannalta olisi tärkeää, että he löytäisivät edes kouluajanulkopuolella sellaisen paikan, jossa olisi mielekästä toimintaa, joka veisi nuoria rakentavalla tavallaeteenpäin elämässä. Nuorten ongelmat ovat nykyään varsin moninaisia, ja heidän kannaltaan olisikinäärimmäisen hyvä, jos koulut ja kunnallinen nuorisotyö tekisivät yhteistyötä sekä kouluajalla ettäkouluajan ulkopuolella. (Lehtonen 2005b.) Myös edellä mainittu kokeilu, jossa nuorisotilaa pidettiinkymmenen viikon ajan koulun yhteydessä olleessa huoneistossa, on osoitus koulun ja nuorisotyönkiinnostuksesta ja halukkuudesta yhteistyöhön.Nuorisotyön jalkautuessa esimerkkikouluun nuorisonohjaajat toimivat koulun reviirillä. Käytännössätämä tarkoitti sopeutumista koulun arkeen ja toimintakulttuuriin. Erityisesti toinen haastateltavistaoli kokenut koulussa ”vieraana olon” henkisesti hankalaksi. Hänen oli ollut vaikeaa löytää omaarooliaan, koska hän tasapainoili kouluavustajataustansa ja nuorisonohjaajataustansa välillä osaamattaoikein jäsentää, miten nämä roolit yhdistyisivät kokonaisuuden kannalta parhaalla mahdollisella tavallauudessa tilanteessa. Käytännössä tämä rooliristiriita ilmeni liiankin rohkeana oma-aloitteisuutenajoissakin tilanteissa. Kuitenkin työparityöskentely oli sopivalla tavalla tasapainottava voima, sillä toinennuorisonohjaaja, joka ei ollut aikaisemmin työskennellyt kouluyhteisön sisällä, oli omaksunut varovaisemmansuhtautumistavan koulua kohtaan. Näin pahimmilta ”karmit kaulassa ovesta sisään”-tilanteilta vältyttiin, ja toisaalta nuorisotyötä tuotiin kuitenkin rohkeammin esiin koulun arkipäivässäkuin mitä ehkä olisi tehty, jos toisella ohjaajista ei olisi ollut aikaisempaa työkokemusta koulumaailmasta.Koulussa päästiin sopuisaan symbioosiin ja vältyttiin yhteentörmäyksiltä. (H020506.)Koulun näkökulmasta pahin mahdollinen tapaus on se, että nuorisotyöntekijä tulee kouluun esittämäänkritiikkiä opetusmenetelmiä tai opettajien työskentelytapoja kohtaan. Nuorisotyöntekijä onaina vieras, ”ulkopuolinen”, jolta kyllä toivotaan yhteistyötä ja odotetaan apua käytännön ongelmienratkaisemiseen, mutta jonka toimenkuvaan ei kuulu puuttuminen koulumaailman rakenteellisiin tekijöihin.Koulun näkökulmasta avain onnistuneeseen yhteistyöhön on opettajien ja muun henkilökunnanluottamuksen saavuttaminen ja heidän työpanoksensa arvostaminen. (Lehtonen 2005a, 60.) OpettajaAino Kontula kuvaa koulumaailmaan sijoittuvassa puolifiktiivisessä kirjassaan koulun henkilöstön pelkojaoppilaitokseen tulevan nuorisotyöntekijän kriittisyydestä koulua kohtaan humoristisen provosoivasti:Keskiviikko on aina seurakunnan avauspäivä. Tänään iloinen nuorisotyöntekijä rämpyttää kitaraa, laulaa lurittaa jakertoo koululaisen huolista. Hänen mukaansa koululaisen suurin huoli on koulu. Lopuksi nuorisotyöntekijä kehottaameitä rukoilemaan, että koululaisen suurin huoli poistuisi. (Kontula 2005, 72.)Kontulan kirja on luonnollisesti kärjistetty kuvaus peruskoulun arjesta, mutta siihen sisältyy myöspaljon asiaa. Yksi tällainen totuuden jyvä on opetushenkilöstön huoli siitä, että kouluun tuleva, toisentoimialan työntekijä ei ehkä osaa arvostaa heidän työtään ja suhtautuu siihen ylikriittisesti. Nuorisotyöntekijäteivät koulun näkökulmasta ole tasa-arvoisia koulun työntekijöiden kanssa, vaan nuorisotyöntekijänon muistettava paikkansa kouluissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että heitä ei kouluissaarvostettaisi, vaan kertoo pikemminkin kahden eri toimialan sisäisestä autonomiasta; tuskinpa nuorisotyöntekijätkäänilahtuisivat, jos nuorisotilassa työskentelevä opettaja alkaisi ohjeistaa nuorisotyönammattilaisia siitä, miten nuorisotyötä tulisi kyseisessä kaupunginosassa tai kaupungissa tehdä. Koulussatoimiva nuorisotyöntekijä ei siis voi ajatella olevansa yksi koulun opettajista tai muusta kouluhenkilökunnastavaan yhteistyökumppani.Nuorisotyöntekijän kannattaa myös huomata, että hänen tulonsa kouluun voidaan kokea muutoksenavanhaan, totuttuun työskentelytapaan. Monet ihmiset pitävät jatkuvuudesta, ja muutos voidaansiksi kokea pelottavana asiana. Tästäkin syystä nuorisotyöntekijän kannattaa olla hienotunteinenja huomaavainen toisen ammattikunnan edustajia kohtaan varmistaakseen hyvän yhteistyön edel-36