Kerhotiloista toimintakeskuksiin - Nuorisotutkimusseura

MERJA KYLMÄKOSKIjoka näkyy kunnassa lisääntyneenä toimintana tai ainakin uusina toimintaideoina ja -malleina. Isoissayhteistyökunnissa ymmärretään paremmin myös abstraktin yhteistoiminnan, kuten yhteisten palavereidenja eri kuntien työntekijöiden ajatustenvaihdon, oman kunnan nuorisotyölle tuoma lisäarvo. Isommissakunnissa henkilöresurssit ovat kuitenkin suuremmat kuin alueen pienissä kunnissa, joissa seudullisenyhteistyön tekemiseen liittyy huoli siitä, että yhteistyö vie pois resursseja omasta perustyöstä.Toisin sanoen pienemmissä kunnissa on suurempi paine saada välitöntä hyötyä yhteistyöhön sijoitetuistaresursseista kuin suuremmissa, joiden nuorisotyön resursseissa on enemmän joustovaraa jatuloksia voidaan odottaa pidemmällä viiveellä.Kuntien ja taajamien välisten etäisyyksien vuoksi on käytännössä mahdotonta perustaa kahdentai useamman kunnan yhteisiä nuorisotiloja. Sen sijaan synergiaa voidaan hakea kehittämällä yhteisiäseutukunnan tiloilla kierrätettäviä tuotteita. Tällaista yhteistoimintaa on jo alustavasti kokeiltu leffacafe-tuotteella,joka ei kuitenkaan saavuttanut nuorten suosiota toivotulla tavalla. Mahdollisesti jokintoinen tiloilla kierrätettävä tuote voisi saada paremman vastaanoton. Esimerkiksi yhden haastateltavanajatus kiertävästä nuorten teatteriryhmästä voisi olla sellainen.Parhaisiin tuloksiin päästäisiin kuitenkin todennäköisesti nuorten itse ideoimilla tuotteilla. Käytännössänuorten osallistaminen tuotesuunnitteluun ja kehitystyöhön voitaisiin toteuttaa varsin yksinkertaisesti,esimerkiksi kaikille tilojen nuorille avoimella ideakilpailulla. Kilpailu voisi olla kaksivaiheinen,jossa ensimmäisessä vaiheessa nuoret ideoisivat tuotteita ja toisessa vaiheessa äänestäisivättoteuttamiskelpoisista ideoista vaikkapa 1–3 mieluisinta, jotka sitten toteutettaisiin seudun tiloilla. Kilpailunkäytännön toteutus ja sen kautta saatujen ideoiden seulonta voitaisiin tehdä yhteistyössä alueenoppilaitosten kanssa, jolloin kilpailun jälkeisissä käytännön tehtävissä voitaisiin käyttää apuna alanopiskelijoita tai alueella toimivaa opiskelijatiimiä. Nuorten näkyvä oma panos tuotteiden ideoinnissa javoittajaehdotusten valinnassa puolestaan tukisi nuorten osallisuutta ja modernia nuorisotyöllistä näkemystä,jonka mukaan nuorisotilatoiminta on nimenomaan nuorten osallisuustoimintaa.Seutukunnallisen nuorisoyhteistyön ei pitäisi rajoittua vain toimialueen nuorisotyön ammattilaistenkohtaamisiin, vaan myös alueen nuorilla pitäisi olla mahdollisuus tavata toisiaan ja vaihtaa kokemuksiaan.Nuorten kuljettaminen tilalta toiselle vain katsomaan tilan sisustusta ja tapaamaan sielläolevia nuoria ei kuitenkaan ole sisällöllisesti riittävän kiinnostavaa, vaan vierailuilla tulisi aina olla jokintoiminnallinen sisältö. Jo olemassa olevaa kuntien nuorisotilojen yhteistä toimintaa, kuten biljarditurnauksia,kannattaisi myös jatkossa tukea ja kehittää. Yhteiset kilpailut, joissa ratkotaan vaikkapa seutukunnallisiamestaruuksia ovat tilaisuuksia, joissa eri asuinalueiden ja kuntien nuoret voivat luontevastitavata toisiaan ja vierailla toistensa tiloissa. Tilojen välisten kilpailujen rinnalle voitaisiin kehittää myösjoitain sellaisia toiminnallisia tapaamisia, jotka perustuisivat eri tilojen nuorten yhteisen tavoitteen toteuttamiseentilojen välisen kilpailun asemesta: kilpailu toisia tiloja vastaan lujittaa kyllä tilan omaayhteishenkeä, mutta se ei useinkaan luo sellaista seudullista identiteettiä ja yhteisöllisyyttä, jota yhdessätekemisellä voidaan saavuttaa. Hyviä esimerkkejä yhteisöllisyyttä luovasta toiminnasta ovat vaikkapaeri tilojen yhteiset retket ja matkat. Tällaisilla yhteisillä aktiviteeteilla – etenkin jos niihin liittyytyöskentelyä pienryhmissä, joissa toimii eri tilojen ja eri kuntien nuoria – voidaan myös nuorten parissaluoda tunnetta seutukunnallisesta nuorisoidentiteetistä.42