Kerhotiloista toimintakeskuksiin - Nuorisotutkimusseura

KERHOTILOISTA TOIMINTAKESKUKSIINnuorisonohjaajien ja koulun kanssa keskusteltavia asioita olivat toiminnan sisältö ja kohderyhmä. Koulutoivoi toiminnan kohdentamista niihin 7. luokan oppilaisiin, jotka eivät olleet liikunta- tai musiikkipainotteisellaluokalla. Tällaisia luokkia oli koulussa kolme. Edelleen oppilaitoksen toivomus oli, että toimintaolisi luonteeltaan kerhotoimintaa. Koulun toiveet eivät käyneet täysin yksiin nuorisonohjaajiennäkemyksen kanssa nuorisotilatyöstä. Heidän kokemustensa perusteella ohjattu kerhotoiminta soveltuuparemmin varhaisnuorten kanssa työskentelyyn, kun taas 13-vuotiaiden ja sitä vanhempien nuortenkanssa työskentelymuodoksi käy paremmin nuoria osallistava, oma-aloitteinen toiminta. Kouluntoivomus puolestaan oli loogista jatkoa Mukava-hankkeesta saatuihin kokemuksiin. Kyseisten seiskaluokkienkanssa oli ilmeisesti jo aikaisemminkin – heikolla menestyksellä – yritetty käynnistää jonkinlaistakerhotoimintaa, ja nuorisonohjaajien yhteydenotto nähtiin luultavasti koulussa uutena mahdollisuutenakerhotoiminnan käynnistämiseksi. Nuorisonohjaajien ja koulun välisissä keskusteluissasovittiin kuitenkin, että kerhotoiminnan sijaan voisi olla nuorisotilatoimintaa, jonka kohderyhmä olisimainitut seitsemännen luokan oppilaat. Edelleen päällekkäisyyksien välttämiseksi sovittiin, että nuorisotilatoimintaaei ole koulun läksyjenlukukerhon kokoontumispäivinä. Yhdeksi tavoitteeksi nuorisonohjaajatilmaisivat 15–20 nuoren kouluttamisen nuorisotutoriksi. Tavoite ei kuitenkaan toteutunut kävijäryhmänmuodostuttua erilaiseksi kuin ennakkosuunnitelmissa oli odotettu. Toiminnassa ajateltiinmyös hyödyntää yrittäjyyskasvatusta nuorten omien taitojen rajoissa. Tätäkään ei voitu käytännössäkokeilla ennakoidusta poikkeavan kävijäryhmän vuoksi. (H020506.)Nuorisotilatoiminta on nuorten vapaa-aikaan suunnattua toimintaa, johon osallistumisesta nuoretpäättävät itse. Tämä tekee toiminnan kohdentamisen haasteelliseksi, kuten tässäkin esimerkkitapauksessahavaittiin: toivottujen seitsemäsluokkalaisten sijaan nuorisotilaa käytti lähinnä kuusi kahdeksasluokkalaistatyttöä. Seitsemäsluokkalaisista kokeilun aikana tilassa kävi vain yksi poika, joka teki sielläläksyjä odottaessaan bussia. Tilassa aktiivisesti käynyt 4–5 tytön ryhmä oli hyvin haasteellinen. Se,että tilan kävijäryhmäksi tulikin kahdeksasluokkalaisia eikä toivottuja seitsemäsluokkalaisia oli pienoinenongelma, sillä koulu oli luvannut tilan vain seitsemäsluokkalaisten käyttöön. Nuorisonohjaajatkävivät asiasta keskustelua koulun kanssa, mutta sitä ei ehditty lyhyen kokeilun kuluessa käsitelläkoulun oppilashuoltoryhmässä. Toiminta tilassa kahdeksasluokkalaisten kanssa jatkui koulun hiljaisella,epävirallisella hyväksynnällä, vaikka periaatteessa se olikin vastoin sovittuja pelisääntöjä. Mitääntoimialojen keskinäistä konfliktia asiasta ei kuitenkaan syntynyt, ja loppukeskustelussa asiasta puhuttiinavoimesti ja hyvässä hengessä rehtorinkin kanssa. (H020506.)Miksi sitten seitsemäsluokkalaiset eivät tulleet nuorisotilaan? Heidän poissaolonsa ei johtunutainakaan mainonnan tai tiedotuksen puutteesta. Nuorisonohjaajat levittivät koulussa runsaasti mainoslehtisiä,ja opettajat tukivat heidän tiedotustyötään. Yksi todennäköinen selitys on kokeiluajankohta.Kokeilu toteutettiin alkuvuodesta, helmi–huhtikuussa, jolloin lukuvuosi oli jo pitkällä. Mikäli kokeiluunolisi ryhdytty heti lukuvuoden alussa, jolloin oppilaiden koulurutiinit olivat vasta muotoutumassa,olisivat seitsemäsluokkalaiset olleet ehkä helpommin rekrytoitavissa mukaan toimintaan. Yksi mahdollinensyy on myös se, että seitsemäsluokkalaiset, jotka eivät aikaisemminkaan olleet innostuneitakerhotoiminnasta, tunsivat toimintaa kohtaan ennakkoluuloja tai eivät kokeneet tarvitsevansa tällaistavapaa-ajanviettomuotoa. (H020506.)Tilan löytäneet kahdeksasluokkalaiset tytöt tulivat toimintaan mukaan ryhmänä. Tytöt olivat kahdeltaeri luokalta, mutta tunsivat toisensa entuudestaan ja heillä oli samanlainen painotus vapaa-ajanvietossaan.Tytöillä oli myös aikaisempia kokemuksia nuorisotiloista. Ollessaan alakoulussa he olivatkäyneet alueen nuorisotilalla, joka sittemmin poistettiin nuorisotilakäytöstä sisäilmaongelmien vuoksi.Yksi tytöistä oli myös ollut kaupungin kesäleirillä. Tyttöjen ”nuorisotilamenneisyys” nousi esiin heidänodotuksissaan nuorisotilan tarjoamasta ruokailusta: alakoulussa he olivat oppineet, että nuorisotilassasai välipalan. Nuorisonohjaajien käsityksen mukaan tyttöjen motiivi tilalla käymiseen oli aikuisen tarve:koulun muut aikuiset oli jo ”testattu”, ja kaksi uutta, koulussa liikkuvaa aikuista kiinnostivat heitä.(H020506.)35