Kerhotiloista toimintakeskuksiin - Nuorisotutkimusseura

KERHOTILOISTA TOIMINTAKESKUKSIINKoulujen kanssa tehtävä yhteistyö ei kuitenkaan kehity automaattisesti, vaan se vaatii molemminpuolistakiinnostusta. Nuorisotyön on myös ymmärrettävä koulumaailman toimintatavat voidakseentoimia siellä menestyksellisesti. Esimerkiksi Jyväskylän seudulla aikaisemmin tehdyssä Nuorisotyökoulussa -hankkeessa ilmeni rehtorin myönteisen asenteen merkitys koulussa tehtävän nuorisotyöntoteuttamiseen. Yhteistyöhankkeet olisikin aina esiteltävä ensin rehtorille, joka koulun johtajanapystyy viemään hankkeet osaksi koulun arkea. Nuorisotyön käsitteellinen epäselvyys voi myös ollaeste toimivalle yhteistyölle koulujen kanssa. Yhteistyön syntyminen edellyttää, että nuorisotyöntekijätpystyvät määrittelemään yhtenäisesti, mitä nuorisotyö on sen sijaan, että nuorisotyön sisältö muuttuusen mukaan, kuka nuorisotyöntekijöistä sen määrittelee. Koulussa tehtävällä nuorisotyöllä tulisi ollaselvät tavoitteet ja suunnitelmat. Rehtoreilla ja kouluilla pitäisi myös olla selkeä käsitys siitä, mitä jamillaista osaamista nuorisotyöntekijöiltä voidaan odottaa. (Sarha 2005, 33.) 14 Vaikka nuorisotyöllä jakoululla on pitkä yhteistyöperinne, uusia yhteistyömuotoja voidaan löytää yhä. Mitä selkeämpi käsityskummallakin osapuolella on omasta ja toisen toimenkuvasta, sitä helpompaa yhteistyö on. Yhteisethaasteet ja jaetut onnistumiset puolestaan vievät sitä eteenpäin.Oppilaitosten lisäksi tärkeitä alueellisia yhteistyökumppaneita ovat seurakunnat ja erilaiset järjestöt.Kunnissa on jo nuorisotalojen alkuajoista lähtien tehty järjestöyhteistyötä, joka on vaihdelluttilan yhteiskäytöstä ohjaajapulan ratkaisemiseen. Tiukentunut kuntatalous on monissa paikoin Suomeajohtanut vilkkaaseen keskusteluun palveluiden tuottamisesta ostopalveluina. Tästä keskustelustaei ole voitu välttyä nuorisosektorillakaan. Yksi tulevaisuuden mahdollinen kehitysmalli onkin nuorisotilatoimintaankuuluvien palveluiden tuottaminen ostopalveluina. Tällöin olisi kuitenkin varmistettava,että tilojen toiminnassa olisi edelleenkin sellaista jatkuvuutta, että nuoret pystyisivät solmimaan luottamuksellisiasuhteita tiloilla työskenteleviin aikuisiin. Käytännössä ostopalvelutoiminta voisikin tiloillaolla valmiiden tuotteiden kierrättämistä, jolloin tiloille saataisiin tasokasta sellaistakin toimintaa, joka eivälttämättä kuulu tilan omien ohjaajien keskeisimpään osaamisalueeseen. Tällöin ohjaajien työssäkorostuisi hämähäkkimäinen verkostoyhteistyö, jossa tilasta vastaava työntekijä rakentaisi verkostojaja yhteistyösuhteita perinteisten yhteistyökumppaneiden lisäksi myös muihin palveluiden tuottajiin senmukaan, mikä kulloinkin parhaiten palvelisi tilalla käyviä nuoria.Viime kädessä tilatoiminnan – kuten nuorisotyön laajemminkin – tavoite on nuorten paras. Käytännössätämä tarkoittaa sitä, että seudullisen nuorisoyhteistyön pitäisi heijastua riittävässä määrinnuorten elämään. Jotta yhteistyöllä olisi käytännön merkitystä, se ei voi jäädä vain päättäjä- tai työntekijätasolle.Luonnollisesti yhteistyöllä on mahdollista saavuttaa tärkeitä asioita, kuten laajenevaaasiantuntijuutta ja nuorisotyön arvostuksen kasvua. Tässä prosessissa ei saa kuitenkaan unohtaaniitä, joita varten nuorisotyötä tehdään eli nuoria itseään. Yhteisessä kehitystyössä tulisi koko ajanpohtia, miten mikin prosessi näkyy nuorten arjessa: millaisia palveluita sen avulla voidaan nuorilletuottaa ja mikä on nuorten itsensä näkemys omista palvelutarpeistaan. Seudullisen nuorisohallinnon januorisotyön yhteistyön keinoin voidaan tukea myös nuorten oman äänen kuuluvuutta.45