Kerhotiloista toimintakeskuksiin - Nuorisotutkimusseura

MERJA KYLMÄKOSKIkuvaamaa ilmiötä voidaan jäsentää esimerkiksi Erving Goffmanin (1971) taka-alueen käsitettä soveltaen.Taka-alue määrittyy tässä paikaksi, johon muuta väestöä häiritsevät nuoret pyritään ohjaamaan,jotta he eivät riko etualueen vuorovaikutussuhteita määrääviä käyttäytymissääntöjä ja siten aiheutamuissa etualueen käyttäjissä vaivaantuneisuutta tai levottomuutta.Aikuisten suhdetta nuoriin voidaan jäsentää myös esimerkiksi Timo Kopomaan (1997, 108, 127–130) toria kaupunkitilana analysoivasta työstä tutuilla ei-toivotun käyttäjäryhmän toimintaa alueenmuiden käyttäjien kokemuksia jäsentävillä käsitteillä harmi, huoli, häiriö ja haitta. Osa näistä epämieluisistakokemuksista on hetkellisiä, kuten harmi ja häiriö, ja osa jatkuvia kokemuksia, kuten huolija haitta. Näistä kokemuksista harmi ja huoli ovat paljolti henkilökohtaisia ja yksilöllisiä tuntemuksia,kun taas häiriö ja haitta ovat selvemmin esitettäviä epäkohtia. Esimerkiksi edellisessä kertomuksessanuorten kielteiseksi ominaisuudeksi jäsentyvä kapinallisuus voi olla puhtaasti subjektiivinen kokemus,johon ei liity objektiivisesti mitattavaa häiriötä tai haittaa, joita voisivat olla esimerkiksi nuorten maalaamaluvaton graffiti tai rikkoma ikkuna.Toinen aineistosta nouseva merkittävä teema on naapuruston ja kuntalaisten vastustus nuorisotilahankkeitakohtaan. Tämä on osin variaatiota edellisestä teemasta, jossa tehdään eroa lasten januorten välillä. Kuten yksi haastateltavista edellä totesi, lapset haluttiin pitää ”lähellä”. Nuorten januorisotilojen sijoittaminen omaan läheisyyteen on sen sijaan herättänyt vastustusta. Nuorisotilaa eihaluttu esimerkiksi asuintalojen läheisyyteen:Että siinä oli varmaan keskustelua silleen, että jos se nuorille, siihenkin suunniteltiin nuorisotilaa, että se ei nyt sovinuorten paikaksi, kun siinä ylhäällä on ne rivitalot. (H310805.)Seuraava lainaus on kiintoisa variaatio vastustuksesta asuinrakennusten läheisyyteen suunniteltuanuorisotilaa kohtaan:No tuleehan palautetta lähinnä siitä, että ei kauheen hanakasti haluta sitä nuorisotilaa siihen oman talon alakertaan taiettä kyllähän esimerkiksi tässä talossa on koettu tää, että kun viereen rakennetaan niin sitten me ollaankin se uhka,jotka ollaan tässä kuitenkin alun pitäen oltu keskellä puistoa hyvällä [paikalla] mietittynä juuri niin, että ei häiritä ihanlähitaloja ja muuta, ja sitte tavallaan se paine kasvaa, että me joudutaan se oma toimintamme sopeuttamaan siihenympärille rakennettuun, pakko huomioida tiettyjä asioista, mutta että se on toisaalta tätä kaupunkimaista rakentamista,ja onhan se mahdollista toimintaakin muuttaa. (H160505.)Kertomuksen tekee kiinnostavaksi ensinnäkin se, että haastateltava kertoo tilaa suunniteltaessa otetunhuomioon sen, että tila tulee sellaiseen paikkaan, jossa ”ei häiritä ihan lähitaloja”. Kertomusosoittaa, miten suuri vaikutus asuinrakennuksilla oli nuorisotilan rakennuspaikan valintaan. Sama ajatuskäy ilmi myös edellisestä haastattelusitaatista, jossa todetaan, että tarjolla oleva tila ei ollut soveliasnuorisotilaksi rivitalojen läheisyyden vuoksi. Ajatus siitä, että asuinrakennusten läheisyydessäoleva nuorisotila aiheuttaa häiriötä asukkaille ei siis ollut juurtunut pelkästään asukkaiden mieliin, vaanse oli yksi pohdittava seikka myös kunnan viranomaisten sijoituspäätöksessä. Jälkimmäisessä esimerkissä– toisin kuin yleensä naapurikysymystä pohdittaessa – nuorisotila on ollut olemassa jo ennentilan häiritseväksi kokevien asukkaiden asuinrakennuksia. Periaatteessahan voisi olettaa, että koskanuorison käytössä oleva talo on rakennettu aikaisemmin kuin asuinrakennukset, asukkaiden pitäisihyväksyä tilanne ja sopeutua heitä ennen tulleiden nuorten toimintaan. Kuitenkin sopeutuja onkinnuorisotoimi, joka joutuu ”toimintamme sopeuttamaan siihen ympärille rakennettuun”. Haastateltavakuittaa asian ”kaupunkimaiseen rakentamiseen” kuuluvana seikkana. Näin nuorisotoimen sopeutuminen”ympärille rakennettuun” tulkitaan kertomuksessa normaaliksi kaupunkirakentamisen pelisäännöksieikä joksikin nuoriin liittyväksi erityisvaatimukseksi. Lopuksi hän toteaa vielä, että ”onhan semahdollista toimintaakin muuttaa”. Nuorisotoimi määrittyy (tässä kertomuksessa) tila-asioissa sovittelevaksija muut huomioon ottavaksi toimijaksi. Aineistossa nuorisotoimi esiintyy toisaalta hallinnonalana,jonka arkipäivään kuuluu kuntalaisten palaute ja jossa myös ennakoidaan kuntalaisten kannanottajatilasijoituspäätöksiin. Toisaalta läpi aineiston kulkeva nuorisotilojen sijoituspäätöksiin liittyvä teema22