Barentsin alueen uusiutuvat rakenteet - Työ- ja elinkeinoministeriö

Väestömäärältään Venäjä on maailman valtioista kuudenneksi suurin. Neuvostoliiton hajoaminen
ja useiden valtioiden itsenäistyminen sekä nykyisen Venäjän negatiivinen väestönkehitys ovat
vähentäneet neuvostoaikaista väkilukua huomattavasti. Venäjällä asuu nykyisellään ainakin 60 tunnistettavissa
olevaa etnistä ryhmää, joista venäläisiä on 83 %. Muita kansallisuuksia ovat ukrainalaiset
(3 %), tataarit (3 %) sekä pienistä vähemmistöistä mm. valkovenäläiset, baskiirit, tsuvassit,
komit, permiläiset, udmurdit, marit, mordvalaiset, juutalaiset, saksalaiset, armenialaiset ja lukuisat
alkuperäisvähemmistökansallisuudet. Pääosa väestöstä on ortodokseja, muita uskontoja ovat mm.
islam, juutalaisuus, roomalaiskatolilaisuus, protestanttisuus ja buddhalaisuus. Virallinen pääkieli
on venäjä, mutta federaation alueella puhutaan ainakin 140 eri kieltä ja murretta.
Venäjän asukasluvuksi keskushallinto ilmoitti vuoden 2010 alussa 139 390 205 henkilöä ja kasvuprosentiksi
– 0.5 %, syntyvyydeksi 11.1 promillea ja kuolleisuudeksi 10.3 promillea. Odotettavissa
oleva elinikä naisilla on 73.2 vuotta ja miehillä 59.3 vuotta. Väkilukua on alentanut alhaisen
syntyvyyden ja korkean kuolleisuuden lisäksi voimakas maastamuutto neuvostoajan päätyttyä.
Nykyhallinto toteuttaa monia toimia väestönkehityksen kääntämiseksi kasvuun. Toimenpiteet ovat
perhepoliittisia, sosiaalisten olojen kohentamista ja kansalaisten innostamista aiempaa suurempaan
vastuuseen oman terveydentilan ja kunnon ylläpidosta. Kansanterveyttä on heikentänyt myös
runsas alkoholin kulutus. Väestön vähentyminen on ollut jopa puoli miljoonaa asukasta vuodessa.
Suurimpia kaupunkeja ovat Moskova 10.7 milj., Pietari 4.6 milj. ja Novosibirsk 1.4 milj. asukasta.
Yli miljoonan asukkaan kaupunkeja on kahdeksan. Venäjän työvoima on noin 75.8 milj. henkilöä,
joista palveluammateissa toimii 58.1 %, teollisuudessa 31.9 % ja maa- ja metsätaloudessa 10
%. Kansan lukutaitoisuudeksi ilmoitetaan 99.4 %. Tilastotiedot ovat usein arvioita, sillä edellinen
väestönlaskenta suoritettiin vuonna 2002 ja juuri päättyneen laskennat tulokset ovat vasta käsittelyssä.
Väestölaskennan tulosten tarkkuuteen asetetaan nytkin epäilyjä jo laskentatavan vuoksi.
Venäjä on jaettu seitsemään federaation hallintoalueeseen (Kuva 2.), joihin kuuluu yhteensä
89 hallintoaluetta, subjektia. Ne ovat tasavaltoja, läänejä (”oblast”) , hallintoalueita (”krai” ja
”okryk”) sekä kaupunkitasavaltoja. Hallintoalueet jakautuvat piireihin ja piirit edelleen kuntiin,
joita on hiljan perustettu noin 24 000. Tasavalloilla ovat parlamentit ja toimeenpanoelimet, joita
mm. Karjalan tasavallassa johtaa Venäjän federaation presidentin nimittämä tasavallan päämies.
Läänejä johtavat maaherrat ja alemmilla hallintotasoilla ovat omat johtajansa. Venäjän aluejohtajat
valittiin 1990-luvulla vaaleilla, mutta nykyisin heidät nimittää presidentti. Muutoinkin keskushallinnon
ote alueista on vahvistunut. Tärkeimmät suunnitelmat tulee hyväksyttää keskushallinnossa
ja useimpien alueiden budjettiriippuvuus federaatiosta on kasvanut. Moskova valvoo vaikeuksissa
olevien alueiden tilaa ja seuraa investointien kehitystä. Useita päämiehiä ja maaherroja on erotettu.
Luoteisessa hallintopiirissä viimeisimmät vaihdot ovat tapahtuneet Arkangelissa, Murmanskissa ja
Karjalan tasavallassa. Keskushallinnon ohjaus ja nimitysvallan käyttö luovat epäjatkuvuutta aluekehityksen,
investointien ja yritysten kannalta.
Ulkomaisten toimintaa Venäjällä helpottaa kielitaidon ohella maan historian tuntemus. Suuren
maan kehitysvaiheet sisältävät vastakohtia, ristiriitoja, erilaisuutta, julmuutta ja orjuutta, mutta venäläisyydessä
jotakin yhteistä, koossapitävää voimaa ja kohtalonomaista. Dostojevski lausui aikanaan:
”Me venäläiset olemme nuori kansa; vaikka meillä on ikää tuhat vuotta, niin elämämme on
juuri alkamassa: Iso alus purjehtii syvässä”. Venäjän kirjallisuuden vanhin tunnettu teos on tuhannen
vuoden takaa silloisista oloista kertova Nestorin kronikka. Teoksessa kerrotaan, miten 860-luvulla
alueella asuneet heimot tahtoivat itselleen hallitsijan, joka yhdistäisi hajanaisen väestön kansaksi.
Heimojen edustajat lähtivät meren taa varjagien eli viikinkien, ”russien” luo pyytämään itselleen
johtajaa. Pyynnön mukaan Venäjälle tuli kolme veljestä: Rurik Novgorodiin, Sineus Beloozeroon
ja Truvor Izborskiin. Rurik perusti hovin Kiovaan Dneprin rannalle ja ryhtyi sieltä hallitsemaan
maata. Rurik kuoli 879 ja häntä seurasi hallitsijana sukulaisensa Oleg, joka muodosti Kiovasta
36 Maaherra, FT Eino Siuruainen | BARENTSIN ALUEEN UUSIUTUVAT RAKENTEET