Saarioisten - Saarioinen

ilmiö
Hyvään lopputulokseen voi
päästä monella tavalla.
Hyvään lopputulokseen voi päästä monella tavalla, aikaa voi käyttää
kaksi, kuusi tai kolmekymmentä tuntia.
TÄNÄÄN MENU TEHDÄÄN muutamassa tunnissa.
– Särmää ja rouheaa? Heikki Ahopelto kuittaa pääruuan linjat
Kanniselta ja ottaa porkkanat ja punajuuret käsittelyynsä.
Ahopelto ei stressaa lähiruuasta vaan luottaa sesongin mukaisiin
ja käytännöllisiin ratkaisuihin. Juhlaruokakin voi olla yhdistelmä suomalaista
ja ulkomaista, lähellä ja kauempana tuotettua, tuoretta ja
pakastettua. Ruuanvalmistuksen voi aloittaa raaka-aineen kasvattamisesta,
mutta yhtä hyvin samaan menuun sopii valmis, juhlavaksi
muokattu tuote. Kaikki riippuu tilanteesta.
– Jos äiti ei huomenna kerääkään kantarelleja, ruokailijoille voi
tarjota valmista tuotetta maustettuna tai maustamattomana. Tai
jos pääruuan raaka-aine on peräisin kauempaa, juustolla saa menuun
tuotua lähiruokaideologiaa, Heikki Ahopelto sanoo.
Jouni Kannisen mielestä lähiruuan käsitettä ei tarvitse rajata
pieniin toimijoihin: Saarioisten Jyväbroiler on todellista lähiruokaa
Pirkanmaalla.
Tämän menun juusto tulee kuitenkin pientuottajalta, Heikki Ahopellon
luotsaamasta Armas-perheestä. Kyytönmaidosta valmistettua
Savu-Armasta maistellessaan Kanninen nyökkää tyytyväisenä.
– Ensisijaisesti Armas merkitsee hyvää makua, vasta sen jälkeen
lähellä tuotettua ruokaa, Jouni Kanninen sanoo.
RAAKA-AINEIDEN JA RUOKAPERINTEIDEN kunnioitus on molemmille
miehille tärkeä asia, mikä näkyy myös juhlamenussa. Pääosassa
on aina maku.
Suomalaisessa ruokakulttuurissa varsinkin joulu on niin pyhä asia,
että nämä kokit pitäisivät laatikot laatikkoina ja kinkut kinkkuina.
– Kinkun mallinen soijarouhekinkku, Heikki Ahopelto manaa päätään
pudistellen.
– Tai miksi laatikot pitäisi maustaa itämaisin vivahtein, Jouni Kanninen
ihmettelee. – Jos joulumaut eivät jollekin maistu, voi tarjota
jotain aivan muuta.
3/2011
17