Tm on asemakaavan selostuksen rakennemalli - Pöyry

KARHUSAAREN OSAYLEISKAAVAN TARKISTUS 10
KRISTIINANKAUPUNKI 10.2.2010
- Yleiskaavassa voidaan erityisellä määräyksellä antaa erilaisia rakentamis- ja
toimenpiderajoituksia (MRL 43 §):
- yleiskaava-alueella tai sen osalla ei saa rakentaa niin, että vaikeutetaan
yleiskaavan toteutumista (rakentamisrajoitus).
- maisemaa muuttavaa toimenpidettä ei saa suorittaa ilman MRL 128
§:ssä tarkoitettua lupaa (toimenpiderajoitus).
- rakennustoimintaan tarkoitettua aluetta kielletään käyttämästä enintään
viiden vuoden aikana muuhun rakentamiseen kuin maatalouden ja muiden
siihen verrattavien elinkeinojen tarpeita varten (määräaikainen rakentamisrajoitus).
- Jos jotakin aluetta tai rakennusta on maiseman, luonnonarvojen, rakennetun
ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen
vuoksi suojeltava, yleiskaavassa voidaan antaa sitä koskevia tarpeellisia
määräyksiä (MRL 41 §).
- Rakennuksen tai sen osan purkaminen voidaan määrätä yleiskaava-alueella
luvanvaraiseksi (127 §).
- Ministeriö voi yleisen tarpeen vaatiessa myöntää kunnalle luvan lunastaa
alueen, joka on yleiskaavassa osoitettu yhdyskuntarakentamiseen ja siihen
liittyviin järjestelyihin tai on muutoin tarpeellinen kunnan suunnitelmallista
kehittämistä varten (MRL 99 §).
1.3.3 Rantarakentamista koskevat erityiset säännökset
MRL 72 §:ssä määrätään suunnittelutarpeesta ranta-alueella. Meren tai vesistön rantaalueeseen
kuuluvalle rantavyöhykkeelle ei saa rakentaa rakennusta ilman asemakaavaa
tai sellaista oikeusvaikutteista yleiskaavaa, jossa on erityisesti määrätty yleiskaavan tai
sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena.
Rantavyöhykkeen leveys vaihtelee maaston muodoista, kasvillisuudesta ja muista olosuhteista
riippuen. Rantavyöhykkeen katsotaan ulottuvan noin 100 metrin etäisyydelle
mutta ei kuitenkaan pidemmälle kuin 200 metrin päähän keskivedenkorkeuden mukaisesta
rantaviivasta. Jos alueella on odotettavissa rantaan tukeutuvaa lomaasuntorakentamista,
kaavoitusvelvollisuus ulotetaan rantavyöhykkeen ulkopuolisillekin
alueille.
1.3.4 Muu ympäristölainsäädäntö
Maankäyttö- ja rakennuslain mukaista kaavaa laadittaessa ja hyväksyttäessä, lupaasiaa
ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on kyseisen lain lisäksi noudatettava,
mitä luonnonsuojelulaissa ja muinaismuistolaissa säädetään (MRL 197 §).
Kaavoitus on yhteen sovittavaa suunnittelua, jossa osoitetaan alueita myös sellaisiin
tarkoituksiin, joista on voimassa erityislakeja. Keskeisimmät lait ovat seuraavat:
- Luonnon- ja maisemansuojelu: luonnonsuojelulaki (1096/1996)/muutokset
(553/2004), metsälaki (1093/1996)
- Rakennetun ympäristön suojelu: muinaismuistolaki (295/1963), rakennussuojelulaki
(60/1985)
- Luonnonvarat: maa-aineslaki (555/1981)/muutokset (893/2001)
- Ympäristön pilaantuminen: ympäristönsuojelulaki (86/2000)/muutokset
(684/2004), vesilaki (264/1961 ja 88/2000), laki ympäristövaikutusten arvioinnista
(468/1994), jätelaki (1072/1993), terveydensuojelulaki (763/1994),
naapuruussuhdelaki (26/1920)
- Muita: laki yleisistä teistä (243/1954)/muutokset (1059/2001), laki yksityisistä
teistä (358/1962)/muutokset (185/2003), sähkömarkkinalaki
(386/1995), ulkoilulaki (606/1973)/muutokset (534/1999) ja maastoliikennelaki
(1710/1995)