PDF - Suomen arkeologinen seura ry.
PDF - Suomen arkeologinen seura ry.
PDF - Suomen arkeologinen seura ry.
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
nevät helposti vinoon, niiden osat eivät<br />
ole suorassa toisiinsa nähden, ja kirjaimet<br />
saattavat jopa liikkua säilällä hitsauslämmityksen<br />
aikana. Positiivisena puolena<br />
tässä on, että hitsauslämmitysten määrää<br />
voi tuntuvasti vähentää ja näin myös<br />
säilän ja kirjainten hapettumista.<br />
Paitsi säilän, myös kiinnitettyjen kirjainten<br />
hapettuminen oli ongelma. Kirjoitusta/<br />
merkkejä tuli kiinnittää molemmille,<br />
vastakkaisille puolille säilää niin, että yksi<br />
puoli hitsataan ensin kokonaisuudessaan<br />
yksi merkki kerrallaan. Vasta tämän<br />
jälkeen saattoi kiinnittää toisen puolen<br />
merkit, jolloin ensin kiinnitetyn puolen<br />
merkkien pinnasta hapettui huomattava<br />
osa pois, mikä puolestaan vähentää<br />
merkkien uppoavuutta. Osassa kokeita<br />
olikin juuri ongelmallista saada kirjaimia<br />
uppoamaan tarpeeksi syvälle, jotta niistä<br />
jäisi vielä jotain jäljelle säilän hionnan ja<br />
kiillotuksen jälkeenkin. Yllä kuvaillulla<br />
tekniikalla kirjain uppoaa vain noin puolen<br />
millimetrin syvyyteen.<br />
Suurimmassa osassa kokeita kirjainten<br />
uppoavuus ei ollut tarpeeksi suuri, jotta<br />
niitä olisi jäänyt jäljelle hapettumisen ja<br />
hionnan jälkeen. Päätin tehdä ensimmäisen<br />
koepalan tavoin toisenkin koepalan,<br />
jossa muuntelin hieman kirjainten kiin-<br />
nitystekniikkaa. Asetin kylmän kirjaimen<br />
taontalämpöisen teräslevyn päälle,<br />
minkä jälkeen iskin sitä terävästi hieman<br />
syvemmälle teräslevyyn. Vasta tämän jälkeen<br />
lämmitin palan hitsauslämpötilaan<br />
ja hitsasin kirjaimen kiinni. Koepalan<br />
poikkileikkauksesta saattoi havaita, että<br />
kirjain oli tällä kertaa uponnut noin yhden<br />
millimetrin syvyyteen. Sovelsin tätä<br />
tekniikkaa yhdessä kokeessa kokonaiseen<br />
säilään. Tekniikka oli muuten toimiva,<br />
mutta huonona puolena oli, että kirjaimet<br />
olivat liikkuneet ahjossa hitsauslämmityksen<br />
aikana urista huolimatta.<br />
Tämän <strong>seura</strong>uksena kirjaimet piti vasaroida<br />
hieman ohi niille isketyistä urista,<br />
mikä näkyi valmiissa säilässä tummina<br />
kuoppina merkkien reunoilla (kuva 6).<br />
Kun säilä merkkeineen saavuttaa hitsauslämpötilan,<br />
on merkin paikkaa vaikea<br />
muuttaa säilän pinnalla, sillä merkki<br />
hitsautuu hieman kiinni jo ilman vasarointiakin.<br />
Yritin yhdessä kokeessa hieman erilaista<br />
vaihtoehtoista menetelmää, jolla kirjaimet<br />
saataisiin uppoamaan syvemmälle.<br />
Joistakin löydöistä käy ilmi, että kirjaimia<br />
varten ei ole kaiverrettu uria, mutta<br />
on tietysti mahdollista, että niitä varten<br />
on voitu iskeä urat talttamaisilla punsseleilla<br />
(esim. Lang & Ager 1989: 101).<br />
Näin säilän rakenne ei mene rikki vaan<br />
taipuu kirjaimen uran alla. Yhdessä kokeessa<br />
iskin punsseleilla taontalämmössä<br />
noin yhden millimetrin syvyiset urat sekä<br />
kirjaimille että kuvioille (kuva 7). Säilä<br />
oli ensimmäisen kokeen tapaan taottu<br />
Kuva 6. Kokeen numero viisi teksti<br />
INGELRII sekä kuviot valmiissa säilässä.<br />
Kirjainten reunoilla olevat kuopat ovat syntyneet<br />
vasaroitaessa kirjaimia syvemmälle<br />
säilään ennen hitsauslämmitystä. Lämmityksen<br />
aikana kirjaimet ovat liikkuneet pois paikoiltaan,<br />
jonka <strong>seura</strong>uksena ne on täytynyt<br />
vasaroida hieman ohi tarkoitetuilta paikoiltaan.<br />
Kuvat: Mikko Moilanen.<br />
29
Change language