PDF - Suomen arkeologinen seura ry.
PDF - Suomen arkeologinen seura ry.
PDF - Suomen arkeologinen seura ry.
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Koska hautakuopissa ei ole maanpäällisiä<br />
rakenteita, löytyvät haudat usein tutkimuksissa<br />
yllättäen (Miettinen et al. 1997:<br />
4). Suurin osa haudoista tunnistetaan<br />
haudoiksi vasta laajan punamulta-alueen<br />
myötä. Punamultahautauksen tunnistaminen<br />
hautaukseksi on kuitenkin ongelmallista,<br />
sillä palamaton luuaines ei<br />
säily <strong>Suomen</strong> happamassa maaperässä.<br />
Joistakin hautauksista on löydetty hammasfragmentteja<br />
(ks. Edgren 1966: 17 -<br />
30; Mustonen 2005: 22 - 26), joiden avulla<br />
rakenteet on voitu tulkita hautauksiksi.<br />
Rakenteet, joissa ei ole luuainesta, on<br />
tulkittu hautauksiksi kokonsa, muotonsa,<br />
punamullan sekä hauta-antimiksi sopivan<br />
löytö aineiston perusteella (Ikäheimo<br />
2000: 5-6).<br />
Koska kivikautisissa ruumishautauksissa<br />
vainaja on yleensä asetettu hautaan<br />
selälleen tai ns. kyy<strong>ry</strong>polviasentoon<br />
(Edgren 1984: 48, 76), tulee myös hautakuopan<br />
olla niin suuri, että vainaja on<br />
mahtunut siihen (Miettinen et al. 1997:<br />
4). Kokoamieni punamultahautojen<br />
mittatie-tojen mukaan (ks. Lappalainen<br />
2007, liite 3) hautarakenteen pituus on<br />
keskimäärin 207 cm. Pituus kuitenkin<br />
vaihtelee noin metrin mittaisista lapsenhaudoiksi<br />
tulkituista rakenteista yli<br />
kolmen metrin mittaisiin rakenteisiin.<br />
Suurimmat hautarakenteet on tulkittu<br />
usean vainajan kollektiivihautauksiksi<br />
(Miettinen 1992b; Halinen 1997). Hautojen<br />
keskimääräinen leveys on 97 cm<br />
vaihdellen noin puolen metrin levyisistä<br />
yksilöhautauksista kollektiivihautausten<br />
neljän metrin leveyteen. Hautakuopan<br />
syvyyden keskiarvo on 69 cm ja myös se<br />
vaihtelee rakenteesta riippuen vajaasta<br />
puolesta metristä metriin. Punamultaa<br />
on keskimäärin hautauksissa 28 cm paksuinen<br />
kerros. Punamulta ei kuitenkaan<br />
aina kata koko hautakuoppaa, vaan sijaitsee<br />
joissain tapauksissa vain muutaman<br />
sentin kerroksena haudan pohjalla,<br />
itse vainajan päällä (Miettinen et al. 1997:<br />
4).<br />
Vaikka hautoja kutsutaan yleisesti punamultahaudoiksi,<br />
on nimitys joidenkin<br />
hautarakenteiden kannalta jopa harhaanjohtava,<br />
sillä kaikissa hautauksissa ei ole<br />
käytetty punamultaa. Esimerkiksi Simon<br />
Tainiaron varhaiskampakeraamiselle<br />
ajalle ajoitetuissa hautarakenteissa ei ole<br />
punamultaa kuin paikoitellen pieninä<br />
hippuina. Tainiaron kuopparakenteet on<br />
kuitenkin tulkittu hautauksiksi niiden<br />
koon, muodon ja yhtenäisen suunnan<br />
mukaan. (Wallenius 1990: 8-13.) Useissa<br />
hautarakenteiksi tulkituissa punamultaläikissä<br />
ei myöskään ole hautaukselle<br />
todettua tyypillistä löytöaineistoa. Tällaiset<br />
rakenteet on tulkittu hautauksiksi<br />
pääasiassa niiden koon perusteella,<br />
joskin esimerkiksi Kokemäen Pispassa<br />
ja Tervolan Laajamaassa haudoiksi on<br />
tulkittu myös pieniä, läpimitaltaan vain<br />
parikymmentä senttiä olevia löydöllisiä<br />
punamultaläikkiä (Luho 1961: 8 - 9; Engblom<br />
1992: 51- 54).<br />
Mielestäni piema punamultaläikkiä<br />
ei voi tulkita hautauksiksi, mikäli niiden<br />
ympärillä ei näy suurempaa, hautakuopan<br />
kokoista likamaa-aluetta.<br />
On luonnollisesti mahdollista, että<br />
pieniin läikkiin olisi haudattu vain osa<br />
vainajaa, mutta ilman säilynyttä luuaineistoa<br />
jää ajatus vain todentamattomaksi<br />
hypoteesiksi. Latvian Zveijniekin<br />
kivikautiselta kalmistolta on löytynyt<br />
useita pieniä punamultaläikkiä kollektiivihautausten<br />
vierestä. Koska näissä kuopissa<br />
on ollut runsaasti löytömateriaalia,<br />
mutta ei jäänteitä itse vainajasta, on kuopat<br />
tulkittu hautauksen sijaan hautarituaaliin<br />
tai kuolemankulttuuriin liittyviksi<br />
uhrikuopiksi. (Zagorska 2001: 109<br />
- 110.) Myös Laajamaan ja Pispan pienet<br />
löydölliset punamultaläikät (Luho 1961:<br />
3