PDF - Suomen arkeologinen seura ry.
PDF - Suomen arkeologinen seura ry.
PDF - Suomen arkeologinen seura ry.
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
kuten edellä on käynyt ilmi, eivät punamultahautojen<br />
ajoitukset ole yksiselitteisiä.<br />
Tästä syystä esittelen <strong>seura</strong>avissa<br />
luvuissa <strong>Suomen</strong> kivikautisten hautausten<br />
tutkimusta kronologisesta esitystavasta<br />
poiketen tutkimushistoriallisesta<br />
näkökulmasta, 1900-luvun alusta<br />
nykypäivään. Tarkoituksenani on pohtia,<br />
minkälaiset tieteenfilosofiset ajatusmallit<br />
ovat kulloinkin olleet vallalla ja kuinka<br />
ne ovat vaikuttaneet kivikauden hautatutkimukseen.<br />
1900-luvun alusta 1940-luvun loppuun:<br />
esinetutkimusta ja nuorakeraamisen<br />
kulttuurin hautoja<br />
1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä<br />
ei tunnettu termiä punamultahauta.<br />
<strong>Suomen</strong> alueen kivikautisten hautojen<br />
tutkimus keskittyi nuorakeraamisen kulttuurin<br />
hautoihin. Tämä johtui oletettavasti<br />
siitä, ettei esi- tai kampakeraamiselle<br />
ajalle ajoittuvia hautauksia juuri tunnettu<br />
naapurimaistakaan ennen 1930-lukua<br />
(Edgren 1966: 100 -106). Poikkeuksena<br />
Björn Cederhvarf tutki jo vuonna 1911<br />
Ahvenanmaan J omalan J ettbölessä kuoppakeraamiselle<br />
asuinpaikalle tehdyn punamultaa<br />
sisältäneen hautauksen, jonka<br />
luuaineisto oli pääosin säilynyt (Edgren<br />
1984: 83). Jettbölen aineiston raportointi<br />
ja julkaiseminen kuitenkin keskeytyi<br />
ensimmäisen maailmansodan sytyttyä<br />
(Stenbäck & Storå 2000: 33).<br />
1900-luvun ensimmäisen puoliskon <strong>arkeologinen</strong><br />
tutkimus painottui kulttuurihistorialliseen<br />
tutkimussuuntaukseen,<br />
jossa kerättyä ja luokiteltua tietoa pidettiin<br />
empiirisenä todistusaineistona menneisyyden<br />
tapahtumista (Ucko 1995: 11).<br />
Tutkimus keskittyi pitkälti esinetypologian<br />
rakentamiseen. Esinetypologian<br />
lisäksi kulttuurihistoriallisessa suuntauksessa<br />
oli tyypillistä jakaa materiaaliset<br />
kokonaisuudet etnisiin kokonaisuuksiin,<br />
kulttuureihin. Muutosta materiaalisessa<br />
kulttuurissa selitettiin migraatioteorialla.<br />
(Olsen 1997: 31 - 33, 125.) Myös <strong>Suomen</strong><br />
kivikauden hautatutkimuksessa näkyy<br />
vahvasti sekä esinetypologian että migraatioteorian<br />
elinvoimaisuus; hautojen<br />
esineistölle ja rakenteille etsittiin vastineita<br />
<strong>Suomen</strong> ulkopuolelta, koska haluttiin<br />
selvittää mistä suunnasta kyseinen<br />
väestö oli Suomeen saapunut (ks. Kivikoski<br />
1934: 35 - 40).<br />
1930-luvun puoliväliin mennessä<br />
Suomesta tunnettiin jo useita nuorakeraamiseen<br />
kulttuuriin ajoitettuja hautoja.<br />
Haudat löydettiin yleensä maankäytön<br />
yhteydessä ja vaikka hautauksia päästiin<br />
vain harvoin tutkimaan kaivauksin, tunnistettiin<br />
niistä toisinaan myös hautarakenteesta<br />
kertovia piirteitä. Esimerkiksi<br />
Paimion Rukkijoen hauta tuli esiin pienen<br />
kummun alta. Kummun kohdalla oli ollut<br />
yhtenäinen pitkulaisen muotoinen<br />
nokialue, joka oli kuin "kivillä ladottu".<br />
Nokikuopassa sijaitsivat Rukkijoen löydöt<br />
- vasarakirves, kourutaltta sekä osa<br />
nuorakeraamisesta astiasta. (Kivikoski<br />
1934: 35 - 36.)<br />
Koska rakenteissa ei ollut luuaineistoa,<br />
tulkittiin ne haudoiksi löytöaineistonsa<br />
perusteella. Skandinaavisen esimerkin<br />
mukaan oletettiin, että mm. kokonaisena<br />
säilynyt astia on tarkoituksellisesti<br />
kaivettu maahan (Äyräpää 1922a: 25<br />
- 26). Samoin myös kiviesineiden - erityisesti<br />
vasarakirveiden - esiintyminen<br />
asuinpaikkakerrosta syvemmällä ja yhdessä<br />
saviastian kanssa on katsottu kertovan<br />
haudasta (Äyräpää 1915: 10 - 11).<br />
Suuri osa <strong>Suomen</strong> tunnetuista nuorakeraamisen<br />
kulttuurin haudoista koostuukin<br />
lähinnä yllä mainitun löytökombinaation<br />
sisältämistä irtolöytökohteista<br />
(ks. Äyräpää 1915: 10; 1917: 47-52; Edgren<br />
1970: 86-88; Torvinen 1983: 56, 74). Ilman<br />
5
Change language