PDF - Suomen arkeologinen seura ry.
PDF - Suomen arkeologinen seura ry.
PDF - Suomen arkeologinen seura ry.
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Muinaistutkija 3/2007<br />
Punamullan pauloissa. Kivikauden hautatutkimuksen<br />
tutkimushistoria Suomessa<br />
Madalappalainen<br />
Punamultahaudan määrittelyn ja<br />
ajoittamisen ongelmat<br />
Mesoliittisellejaneoliittiselle kivikaudelle<br />
ajoitetut hautaukset - nk. punamultahaudat<br />
- ovat melko nuori muinaisjäännös<strong>ry</strong>hmä<br />
<strong>Suomen</strong> arkeologisessa aineistossa.<br />
Kivikautisilta asuinpaikoilta havaittujen<br />
punamultaläikkien mahdollisuutta<br />
hautauksina pohdittiin jo 1920-luvulla<br />
(Edgren 1966: 97), mutta aiheeseen ei<br />
tuolloin paneuduttu tarkemmin. Ensimmäisen<br />
varsinaisen punamultakalmiston<br />
tutki Torsten Edgren vuonna 1959 Euran<br />
Honkilahden Kolmhaarassa. Viimeistään<br />
Kolmhaaran tutkimukset kumosivat<br />
vanhan käsityksen siitä, ettei kampakeraamisella<br />
ajalla olisi ollut käytössä ruumishautauksia.<br />
Edgren oli myös ensimmäinen,<br />
joka nosti punamullan käytön<br />
hautausten keskeiseksi tuntomerkiksi.<br />
(Edgren 1966: 97 -106.) NykyäänSuomesta<br />
tunnetaan kuutisenkymmentä kivi- tai<br />
varhaismetallikaudelle ajoittuvaa punamultahautakohdetta,<br />
joista suurin osa on<br />
ajoitettu neoliittiselle kivikaudelle (ks.<br />
liite 1).<br />
<strong>Suomen</strong> arkeologiaan vakiintunut termi<br />
punamultahauta pitää sisällään suuren<br />
määrän erilaisia ja eri-ikäisiä hautauksia.<br />
Punamultahaudoiksi käsitetään kivikaudelle<br />
ajoittuvat ruumishautaukset,<br />
joista ei pääsääntöisesti tunneta jäänteitä<br />
maanpäällisistä rakenteista. Hautauksille<br />
on tyypillistä niiden sijainti asuinpaikalla<br />
(Edgren 1993: 61) tai sen välittömässä<br />
läheisyydessä (Miettinen et al. 1997: 4).<br />
Sen sijaan hautakuopan muoto, koko ja<br />
suunta vaihtelevat eri kohteiden välillä<br />
(Edgren 1966: 90; Väkeväinen 1975:<br />
13; Halinen 1999: 73). Vaikka hautauksia<br />
kutsutaan yleisesti yksinkertaisiksi<br />
kuoppahautauksiksi, on joistain haudoista<br />
löydetty mahdollisen arkkurakenteen<br />
jäänteitä tai selkeitä kivirakenteita<br />
(Väkeväinen 1975: 13; Vikkula 1987:<br />
8-12).<br />
Hautakuopan pohjan muoto vaihtelee<br />
tasapohjaisesta pyöreään (ks. Halinen<br />
1997: 22- 23; Miettinen 1999: 10). Pohjaltaan<br />
epätasaista ja polveilevaa kuopannetta<br />
ei ole pidetty soveltuvana hautaukseen<br />
(Ikäheimo 2000: 6). Löytöaineistosta<br />
tyypillisen kampakeramiikan<br />
aikaan ajoittuville haudoille on pidetty<br />
luonteenomaisina ns. prestiisiesineitä<br />
eli meripihka- ja liuskekoruja sekä käyttöjäljettömiä<br />
työkaluja (Vuorinen 1982:<br />
67 - 68; Halinen 1999: 174; Ikäheimo<br />
2000: 5). Haudan pintakerroksista löytyneitä<br />
kvartsi-iskoksia, palanutta luuta<br />
ja keramiikkaa on pidetty hautaukseen<br />
täytemaan mukana kulkeutuneena asuinpaikka-aineistona<br />
(Halinen 1997: 22 - 23;<br />
Laulumaa 1997: 4 - 5).<br />
z
Change language