PDF - Suomen arkeologinen seura ry.
PDF - Suomen arkeologinen seura ry.
PDF - Suomen arkeologinen seura ry.
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
jälkiä hautarakenteesta, on mahdollista,<br />
että osa viime vuosisadan alussa tutkituista<br />
haudoista ei ole hautauksia, vaan<br />
löydöt saattavat yhtä hyvin olla uhreja tai<br />
kätköjä. Kaivauskertomusten puuttuessa<br />
on aineistoa vaikea tulkita jälkikäteen.<br />
Koska tutkimus oli kivikautisten hautausten<br />
osalta keskittynyt nuorakeraamisiin<br />
hautauksiin, jäivät Viipurin<br />
Häy<strong>ry</strong>nmäkeä vuonna 1910 kaivaneelta<br />
K. Soikkelilta tunnistamatta "verenpunaisen<br />
maan täyttämät kuopat" haudoiksi.<br />
Soikkeli kuitenkin huomioi punaiset<br />
kuopat asuinpaikan löytörikkaimmiksi<br />
alueiksi. Vastaavanlaisia huomioita on<br />
myös muilta kampakeraamisilta asuinpaikoilta<br />
1930-luvulta eteenpäin. (Edgren<br />
1959: 18 - 20, 1966: 97.) Äyräpää pohti jo<br />
vuonna 1925 punamultakuoppien mahdollisuutta<br />
hautoina Viipurin Sommeen<br />
pitäjää käsittelevässä tutkimusraportissaan,<br />
mutta palasi tulkintansa pariin<br />
vasta 1940-luvun puolivälissä (Äyräpää<br />
1945: 12 - 13; Edgren 1966: 97). Nuorakeraamista<br />
kulttuuria vanhempia hautoja<br />
ei siis varsinaisesti tunnettu ennen<br />
1900-luvun puoliväliä.<br />
1950-luvulta 1960-luvun loppuun:<br />
punamulta haudat löytyvät<br />
1950 - 60 -luvuilla tapahtui suuri muutos<br />
kivikauden hautatutkimuksessa.<br />
Sekä Tanskasta että Ruotsista oli löydetty<br />
1950-luvun puoliväliin mennessä<br />
nuorakeraamista kulttuuria vanhempaan<br />
vaiheeseen ajoitettuja hautauksia.<br />
(Edgren 1966: 100.) Vuonna 1959 Edgren<br />
aloitti kaivauksensa Euran Honkilahden<br />
Kolmhaaran kampakeraamisella asuinpaikalla.<br />
Asuinpaikan rikkovasta hiekkakuopasta<br />
oli huomioitu 1940-luvun<br />
lopulla "kaksi punaista läikkää, joista<br />
toisen yhteydestä löytyi meripihkakoru" .<br />
Artikkelissaan Kolmhaara-gravarna vuo-<br />
delta 1959 Edgren tulkitsee rakenteet ensi<br />
kertaa haudoiksi lähialueiden materiaaliin<br />
viitaten. (Edgren 1959.)<br />
Kolmhaaran tutkimukset ovat merkittäviä<br />
<strong>Suomen</strong> punamultahautojen kannalta,<br />
sillä kaivauksissa tutkittiin ensi kertaa<br />
tietoisesti punamultakalmisto. Kalmisto<br />
on edelleen yksi runsaslöytöisimmistä<br />
ja suurimmista kalmistoista <strong>Suomen</strong><br />
alueella (Halinen 1999: 174). Kolmhaaran<br />
tutkimusten jälkeen <strong>Suomen</strong> arkeologiaan<br />
syntyikin käsite punamultahauta.<br />
Esimerkiksi Ville Luho puhuu vuonna<br />
1961 Kokemäen Pispan asuinpaikkaa ja<br />
kalmistoa käsittelevässä artikkelissaan<br />
punamultahaudoista (Luho 1961: 26 -<br />
30). Viimeistään termi vakiintui käyttöön<br />
Edgrenin (1966) väitöskirjan Jäkärlä-gruppen<br />
myötä.<br />
1960-luvulla punamultahautojen tutkimus<br />
oli vielä uutta ja keskittyi voimakkaasti<br />
hautojen tyypittelyyn ja ajoittamiseen.<br />
Edgren loi väitöskirjassaan<br />
(1966) Kolmhaaran hautojen rakenteen,<br />
esineistön sekä <strong>Suomen</strong> ulkopuolisten<br />
vastineiden avulla punamultahautojen<br />
tyypittelyn, joka eli 1990-luvun loppuun<br />
saakka. Edgren tyypitteli väitöskirjassaan<br />
kampakeraamisen ajan haudat asuinpaikkahaudoiksi.<br />
Tyypittely pohjautui<br />
suomalaiseen materiaaliin, jonka perusteella<br />
Edgren esitti hautojen sijoittuvan<br />
joko itse asuinpaikalle tai sen läheisyyteen.<br />
Mm. Kokemäen Pispasta saadut<br />
tutkimustulokset osoittivat hautojen sijoittuvan<br />
myös asuinpainanteiden alle.<br />
(Edgren 1966: 98.) Samoin Edgren jakoi<br />
punamultahaudat kolmeen tyyppiluokkaan.<br />
Edgrenin tyyppi A on yksinkertainen,<br />
maahan kaivettu kuoppa, jossa on<br />
runsaasti punamultaa ja ajoittuu tyypilliseen<br />
kampakeramiikkaan. Tyyppi B<br />
koostui haudoista, joissa kuopan päissä<br />
on pystykivi tai kiviä, ja tyyppi C koostui<br />
punamultaa sisältävistä paasiarkkuhau-<br />
G
Change language