PDF - Suomen arkeologinen seura ry.
PDF - Suomen arkeologinen seura ry.
PDF - Suomen arkeologinen seura ry.
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
14). Paikallishistoriat ovat olleet pikemminkin<br />
kertomuksia paikasta ajassa<br />
eivätkä kertomuksia ihmisistä ja heidän<br />
elämästään. On myös ehkä helpompaa<br />
käsitellä faktoja kronologisessa järjestyksessä<br />
kuin yrittää järjestää asiat temaattiseksi<br />
kokonaisuudeksi. Ainoastaan<br />
joissakin julkaisuissa kirjoittajat ovat<br />
pyrkineet hyvin tiukkoihin kronologisiin<br />
järjestyksiin (esim. Neovius 1897). Muutamissa<br />
teoksissa vaikuttaa tavoitteena<br />
olleen yhdistää kronologinen esittäminen<br />
ja asioiden järjestäminen temaattisiksi<br />
kokonaisuuksiksi (esim. Edgren<br />
& Gardberg; Luoto 2001). Viimemainitut<br />
julkaisut ovat kiinnostavia lukea, sillä<br />
ne kertovat tarinoita asioista ja ihmisistä<br />
eivätkä yksinomaan esitä varmasti tunnettuja<br />
tietoja.<br />
Kaksi "aaltoa" ja muutama<br />
"huippu"<br />
Paikallishistoriat vaikuttivat tulleen kirjoitetuksi<br />
ja julkaistuksi kahtena "aaltona".<br />
Ne kunnat, jotka julkaisivat ensimmäiset<br />
paikallishistoriansa varhain<br />
1900-luvun alkupuolella, tuottivat uudet<br />
julkaisut 1900-luvun loppupuolella<br />
kuten esimerkiksi Pyhtää (Hultin 1927;<br />
Oksanen 1991). Erityisesti tämä ilmiö<br />
näyttää liittyvän kehittyviin ja kasvaviin<br />
kaupunkeihin ja niiden läheisyyteen,<br />
mistä Porvoo on hyvä esimerkki<br />
(Neovius 1897; Hartman 1906, Allardt<br />
1925; Edgren & Gardberg 1996). Espoo<br />
muodostaa kehittyvien kaupunkien kohdalla<br />
kiinnostavan poikkeuksen, sillä<br />
vanha paikallishistoria julkaistiin uudestaan<br />
1980-luvulla ja uusi paikallishistoria<br />
vasta 2000-luvun alussa (Ramsay 1924,<br />
1984; Luoto 2001). Jotkin kunnat eivät<br />
välttämättä ole julkaisseet lainkaan paikallishistoriaa<br />
sellaisenaan vaan ovat<br />
hyödyntäneet muita tapoja paikallisen<br />
kulttuurin ja historian esittelyyn kuten<br />
esimerkiksi Kirkkonummi (Jansson 1930;<br />
Takolander 1954; Backman & Ihrcke<br />
Åberg 2003).<br />
Samaa aluetta käsittelevän vanhemman<br />
ja uudemman paikallishistorian olemassaolo<br />
mahdollistaa eri aikana tuotetuissa<br />
julkaisuissa esitettyjen tulkintojen ja kirjoittamistyylien<br />
erojen sekä samankaltaisuuksien<br />
vertailun. Esimerkiksi 1920-<br />
luvun ja 1930-luvun julkaisut vaikuttavat<br />
sisältävän yleensä runsaasti historiallisia<br />
havaintoja, kansantarinoita ja muistitietoa,<br />
jotka kaikki on koostettu aluetta<br />
kuvaavaksi kertomuskokonaisuudeksi<br />
(esim. Rosen 1936). Esitetyt lähteet ja<br />
muut havainnot on tulkittu, laitettu historialliseen<br />
kontekstiin ja kerrottu jopa<br />
kaunokirjalliseen tyyliin. Myös 1980-luvun<br />
ja 2000-luvun teokset sisältävät sekä<br />
ainakin jossain määrin tarinankerrontaa<br />
että esittelevät kansantarinoita historialliseen<br />
kontekstiin sidottuina (esim.<br />
Favorin 1986; Luoto 2001; Backman &<br />
Ihrcke-Åberg 2003).<br />
1940- ja 1950-luvuilla julkaistut teokset<br />
vaikuttavat esittävän enemmän viitteitä,<br />
lähteitä sekä keskustelua erilaisista<br />
tulkinnoista ja niiden sävy pyrkii lähemmäksi<br />
tutkimuksen kieltä kuin tarinankerrontaa<br />
(esim. Hällström 1948; Hyyppä<br />
et al. 1950). Tarinankerronnan puuttuminen<br />
ja joskus jopa alleviivatun objektiivinen<br />
tapa esittää nimiä sekä tarkkoja<br />
päivämääriä vaikuttaa olevan tyypillistä<br />
myös 1990-luvulla kirjoitetuille julkaisuille.<br />
Lisäksi jotkin 1990-luvun julkaisut<br />
ovat niin täynnä yksityiskohtaista tietoa,<br />
että ne ovat paikoin raskaslukuisia (esim.<br />
Rantanen & Kuvaja 1994a, 1994b; Selen<br />
1996).<br />
Jotkin 1990-luvun julkaisut vaikuttavat<br />
esittävän vain osan historia tiedosta.<br />
Näissä julkaisuissa on aiemmissa aluetta<br />
käsittelevissä paikallishistorioissa esiin<br />
37