PDF - Suomen arkeologinen seura ry.
PDF - Suomen arkeologinen seura ry.
PDF - Suomen arkeologinen seura ry.
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
vittua korkeampaa hitsauslämpötilaa,<br />
voivat merkit upota syvemmälle, mikä<br />
puolestaan mahdollistaisi merkkien hitsaamisen<br />
jo aihionkin pintaan. Edelleen<br />
merkit on voitu upottaa niille iskettyihin<br />
uriin. Urien kaivertaminenkaan ei ole<br />
teknisessä mielessä mahdotonta; poikkileikkaukseltaan<br />
analysoidut säilät saattavat<br />
olla vain eri tekniikalla kirjailtuja.<br />
Viitteitä näistä vaihtoehtoisista valmistustavoista<br />
voi yrittää löytää arkeologisista<br />
löydöistä. Esimerkkinä mainittakoon<br />
jo hieman aikaisemmin käsitelty<br />
Sääksmäeltä löydetty säilän yläosan katkelma<br />
(KM 2767), jossa on poikkeuksellisen<br />
hyvin säilynyt teksti + VLFBERH +.<br />
Sekä tästä tekstistä että vastakkaisen lappeen<br />
kuvioista voi nähdä, että yksikään<br />
kirjainvarras ei mene toisen päälle, vaan<br />
jokainen merkki on koottu vierekkäin<br />
asetelluista pienistä paloista. Kirjainten<br />
ja merkkien reunat ovat hyvin teräviä, ja<br />
lisäksi niiden reunoilla on nähtävissä paljon<br />
kirjainten reunoja mukailevia tummia<br />
epäpuhtauksia. Nämä piirteet ovat hyvin<br />
samanlaisia verrattuna kokeen numero<br />
kuusi lopputulokseen, missä kirjaimille<br />
iskettiin urat ennen hitsausta.<br />
Yksi mielenkiintoinen kysymys on se,<br />
millaiselta valmis säiläkirjoitusmiekka<br />
on näyttänyt. Kokeiden perusteella on<br />
todettavissa, että kirjoitus erottuu säilän<br />
pinnalta himmeästi ilman happokäsittelyäkin,<br />
ja varmasti ajan myötä tulee paremmin<br />
esille ilman kosteuden tms. vaikutuksesta.<br />
Parempi kontrasti kirjainten<br />
ja säilän välille voidaan saada miedoilla<br />
hapoilla, kuten hedelmähapoilla etsattaessa.<br />
Pitkäaikainen upottaminen veteen<br />
voi myös saada eri teräslaatujen värieroja<br />
näkyviin (esim. Leppäaho 1957: 629-630).<br />
Lisäksi esteettinen kysymys nousee esiin.<br />
Kun säiläkirjoitusmiekoissa veri uran<br />
pinta on terästä, etsautuu se hapolla tai<br />
vedellä käsiteltäessä tummaksi. Onko<br />
veriura siis ollut kauttaaltaan tumma kirjoituksen<br />
erottuessa siitä kirkkaampana,<br />
vai onko kirjoitusta etsattu niin vahvoilla<br />
aineilla tai niin kauan, että se tulee näkyviin<br />
eräänlaisena reliefinä On tietysti kysymys<br />
erikseen, kuinka selkeästi merkit<br />
ovat olleet näkyvillä miekan käyttäjän<br />
suorittaman puhdistamisen, teroituksen<br />
ja hionnan jälkeen.<br />
Kritiikkiä<br />
Koesarjaa kohtaan on tietysti esitettävä<br />
tarpeellista kritiikkiä. Suurin virhetulkintojen<br />
aiheuttaja on oman kokemuksen<br />
puute. On mielenkiintoista huomata, että<br />
vertailtaessa ensimmäistä ja viimeistä eli<br />
seitsemättä koetta, keskimäärin samanmittaisten<br />
kirjoitusten kiinnittämiseen<br />
kulunut aika väheni yhdestä tunnista<br />
ja kolmesta vartista vain yhteen tuntiin.<br />
Kyseisissä kokeissa käytetty kirjoituksen<br />
Kuva 8. Viimeisen kokeen vaiheita: 1. kierretystä<br />
kuvioteräsvartaasta muotoiltu teksti<br />
+ VLFBERHT+, 2. sama teksti valmiissa<br />
säilässä, 3. lähikuva tekstin etsatuista kirjaimista.<br />
Kuvat: Mikko Moilanen<br />
31
Change language