HIV-HOITOTYÖN KÄSIKIRJA - HIV Tukikeskus

X
HIV-infektio lapsella
124
3 Tartunnasta kertominen lapselle
Lapset tarvitsevat tietoa omasta terveydentilastaan ja sairauksistaan. On tärkeää tietää,
miksi käy lääkärissä, miksi erilaisia asioita tutkitaan ja otetaan verinäytteitä tai
miksi pitää syödä lääkkeitä. Tällöin lapsen on helpompi noudattaa annettuja ohjeita ja
hän voi kysyä oikeasti mietityttäviä asioita. HIV-tartunnasta kertominen ei käy yhdellä
kertaa samalla tavalla kuin aikuisille tartunnasta kertominen. Viruksen nimellä ei ole
merkitystä lapselle, joka ei tiedä mitään omasta biologiastaan tai tarttuvista taudeista.
Siihen, milloin ja miten lapselle kerrotaan tartunnasta, vaikuttavat lapsen ikä, kyky käsitellä
asioita, persoonallisuus, mitä sairastamisesta ja terveydestä on muuten puhuttu
lapsen kanssa sekä mitä lapsen elämässä on muuten tapahtumassa. Myös vanhempien
on oltava valmiita tartunnasta kertomiseen lapselle. Kertominen tapahtuu aina
yhteistyössä vanhempien kanssa. Yhdessä hoitavan tahon kanssa pohditaan, milloin
on hyvä aika kertoa, kuka sen tekee ja millaista tukea perhe tässä tilanteessa mahdollisesti
tarvitsee.
Tartunnasta ja sairastamisesta on hyvä käyttää sanoja ja mielikuvia, jotka ovat
lapselle tuttuja:
• Pienille lapsille kerrotaan, että heitä seurataan heidän terveytensä takia ja jotta he
kasvaisivat ja kehittyisivät hyvin.
• Isommille lapsille aletaan puhua sairaudesta, joka vaikuttaa terveyteen.
• Tutustutaan ihmisen biologiaan: erilaisiin verisoluihin ja niiden tehtäviin,
puolustusjärjestelmään ja miten eri solut ja virukset siihen vaikuttavat. ”Olipa
kerran elämä” sarjan DVD on hyvä apuväline.
• Ennen 10 vuoden ikää pyritään antamaan virukselle nimi ja kertomaan siitä, miten
se vaikuttaa elimistössä ja puolustusjärjestelmässä.
• Puhutaan myös ihmisten suhtautumisesta ja peloista erilaisia sairauksia kohtaan.
• Murrosikä on huonoin aika nimetä sairaus.
Kertomisen aikataulu on aina yksilöllinen, ja siinä tulee ottaa koko ajan huomioon lapsen
ja perheen kyky käsitellä asioita. Lapsen kanssa tulee käyttää lapselle tuttuja sanoja.
Vanhempia voi tartunnasta kertominen pelottaa. Muista kulttuureista tulleille voi
olla uutta omaan kulttuurimme kuuluva tapa kertoa joskus varsin yksityiskohtaisesti
pienillekin lapsille heitä koskevia asioita. Usein pelätään niitä kysymyksiä, joita lapsi
mahdollisesti esittää tai sitä, että tieto tartunnasta leviää lapsen kertomana hallitsemattomasti
ja aiheuttaa syrjintää ja huolta. Vaikeimpia kysymyksiä saattavat olla tartuntatapaa
koskevat kysymykset.
Kertomisen on hyvä tapahtua suunnitellusti ajan kanssa askel askeleelta. On valmistauduttava
vastaamaan lapsen kysymyksiin. Alkuna kertomiselle voi käyttää lapsen
kokemuksia terveydestä ja sairastamisesta. Lapsen kanssa on hyvä puhua siitä, kenen
kanssa hän voi puhua tartunnasta ja ketkä muut siitä tietävät. On hyvä puhua
myös stigmasta, mikä HIV:llä edelleen on, niin että lapsi ymmärtää, miksi vanhempien
voi olla asiasta vaikea puhua tai miksi on tärkeää, ettei tartunnasta kerro ihan kaikille.
Lapsen on helpompi käsitellä perheen yhteistä salaisuutta kuin asioita, jotka hän on
saanut vahingossa tietää ja joista hän ei tiedä kenen kanssa voisi puhua.
Lapset voivat reagoida kertomiseen eri tavalla. Jotkut menevät hiljaisiksi, ovat tolaltaan
tai haluavat keskittyä heti johonkin muuhun. Jotkut ovat asiallisia ja hyväksyvät,
mitä heille kerrotaan. Jotkut kysyvät paljon kysymyksiä tai ovat helpottuneita, kun