HIV-HOITOTYÃN KÃSIKIRJA - HIV Tukikeskus
HIV-HOITOTYÃN KÃSIKIRJA - HIV Tukikeskus
HIV-HOITOTYÃN KÃSIKIRJA - HIV Tukikeskus
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
VIII <strong>HIV</strong>-infektio ja mielenterveys<br />
99<br />
Masennustilat tulee erottaa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, jossa potilaalla on aiemmin<br />
esiintynyt maanisia, hypomaanisia tai sekamuotoisia (yhtäaikaisia maanisia ja<br />
depressiivisiä oireita) sairausjaksoja. Kaksisuuntainen mielialahäiriö eroaa lääkehoidon<br />
suhteen merkittävästi tavanomaisesta masennustilasta, ja sen akuuttihoito kuuluu<br />
psykiatrian erikoislääkärille.<br />
Suuri osa masennuspotilaista kärsii samanaikaisesti myös jostakin muusta psyykkisestä<br />
oireyhtymästä, kuten ahdistuneisuus-, persoonallisuus- tai päihdehäiriöstä.<br />
Muiden samanaikaisten häiriöiden esiintyminen (psykiatrinen komorbiditeetti) heikentää<br />
yleensä masennuspotilaiden psykososiaalista toimintakykyä ja monimutkaistaa<br />
sekä usein pitkittää hoitoa.<br />
Masennusta kannattaa hoitaa. Tehokas hoito tehoaa masennukseen 80–90 prosentilla<br />
<strong>HIV</strong>-potilaista (Valente 2003). Masennusta voidaan hoitaa monin tavoin, sekä lääkkeillä<br />
että erilaisilla terapioilla. Ideaalisinta on yhdistää lääkehoito psykoterapiahoitoon.<br />
Oikean lääkehoidon hakeminen vaatii sekä potilaalta että lääkäriltä sitoutumista ja<br />
pitkäjänteisyyttä. Masennuslääkkeen vaikutus ilmenee vähitellen, ja mielialan korjaantuminen<br />
tapahtuu asteittain joidenkin viikkojen kuluessa. Reagointi lääkkeisiin on yksilöllistä,<br />
ja joskus lääkityksiä joudutaan vaihtamaan tai annoksia muuttamaan. Koska<br />
masennus on herkästi uusiutuva sairaus, suosittelevat johtavat psykiatritahot ja myös<br />
Maailman terveysjärjestö, että lääkehoitoa tulee jatkaa vielä kuusi kuukautta masennusoireiden<br />
korjaannuttua ja hävittyä. Mikäli masennusjaksoja on ollut useampia, voi<br />
olla hyvä aloittaa jatkuva ylläpitolääkitys.<br />
2.2 Ahdistuneisuushäiriöt<br />
Paniikkihäiriö, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja pakko-oireinen häiriö ovat tavallisimpia<br />
<strong>HIV</strong>-potilaan ahdistuneisuushäiriöistä (Grant ja Atkinson 2000).<br />
<strong>HIV</strong>-positiivisilla potilailla ahdistusoireet ilmenevät:<br />
• huolena omasta terveydestä<br />
• somaattisina oireina<br />
• kuoleman pelkona<br />
• sairauden aiheuttamana turvattomuuden tunteena.<br />
Ahdistuneisuus aiheuttaa usein univaikeuksia, keskittymiskyvyttömyyttä ja erilaisia<br />
somaattisia tuntemuksia (Goldenberg ja Boyle 2000).<br />
Ahdistus on normaaliin elämään kuuluva tunnetila. Ahdistuneisuudesta häiriönä voidaan<br />
puhua silloin, kun se jatkuu tarpeettoman kauan tai kun siihen ei ole todellista<br />
uhkaa ja kun se alkaa haitata jokapäiväistä elämää. Ahdistuneisuushäiriöille keskeinen,<br />
yhteinen piirre on voimakas ja hallitsematon ahdistuneisuuden tunne. Se voi olla<br />
hetkittäistä ja ilmetä kohtauksina, tai se voi olla jatkuvaa. Usein siihen liittyy voimakkaita<br />
ruumiillisia oireita, kuten vapinaa, hikoilua, heikotusta, pahoinvointia, rintakipuja,<br />
sydämentykytystä, vatsavaivoja, lihaskipuja ja hengenahdistusta.<br />
Keskeisinä hoitomuotoina käytetään lääkehoitoja ja erilaisia psykoterapioita. Lääkehoidossa<br />
on viime vuosina yhä enemmän siirrytty masennuslääkkeisiin, koska ne ovat<br />
tehokkaita eivätkä altista lääkeriippuvuuden kehittymiselle. Niiden vaikutus tosin ilmenee<br />
vasta vähitellen usean viikon aikana.
Change language