Broilerin hoitokäsikirja

Yhteiserä tai kanalauma; teurastuspaino 1,6 - 1,8 kg - Liite 2, Taulukko 28Yhteiserä; teurastuspaino 2,3 - 2,5 kg - Liite 2, Taulukko 29Kukkolauma; teurastuspaino 3,0 kg - Liite 2, Taulukko 30Erilliskasvatus - kukkorehut - Liite 2, Taulukko 31Erilliskasvatus - kanarehut - Liite 2, Taulukko 32Ravintoaineiden saantiEnergiaBroilerirehujen oikea energiapitoisuus määräytyy ensisijaisesti taloudellisin perustein. Käytännössäenergiatasoon vaikuttavat myös monet muut tekijät, kuten rehun raaka-aineiden saatavuus jarehutehtaan rajoitukset.Perinteisesti rehun energiasisältö on ilmaistu typpikorjatun näennäisen muuntokelpoisen energian(AMEn) pitoisuutena. Tästä energiasisällön ilmaisutavasta on saatavana runsaasti tietoa. Nuorillapoikasilla joidenkin raaka-aineiden (erityisesti rasvojen) AMEn-arvo on matalampi kuin aikuisillalinnuilla. Startti- ja kasvatusrehun koostumuksen onkin perustuttava poikasia koskeviin AMEnarvoihineikä aikuisia lintuja koskeviin tietoihin. Taulukossa 33 (Liite 2, s. 96-97) on esitetty joidenkinrehun raaka-aineiden energiasisällöt erikseen poikasille ja aikuisille linnuille. Ne erot, joitamuuntokelpoisen energian käytössä on, kun energia saadaan eri ainesosista (rasva, valkuaisainetai hiilihydraatti) ja käytetään eri aineenvaihdunnallisiin tarkoituksiin, eivät haittaa, jos käytetäänns. nettoenergiajärjestelmää ilmaisemaan rehun energiasisältöä. Tällaisten uusien energiasisällönlaskutapojen käyttö parantaa broilerintuotannon yhdenmukaisuutta ja ennustettavuutta.Arvioitaessa rehun energiasisältöä pitää erottaa toisistaan rehun ravintoainetiheys ja energiamäärä.Molemmat ilmaistaan energian yksikköinä, mutta ravintoainetiheyden osalta on muistettava, ettäravintoaine:energia-suhteen tulee pysyä vakiona kun energiamäärä vaihtelee. Rehun ravintoainetiheys- ei niinkään energiapitoisuus - on broilerintuotannossa määräävä tekijä.Käytännössä broilerirehun energiapitoisuus riippuu rehussa olevan rasvan määrästä. Rakeiseenrehuun rasvaa ei voi lisätä rajattomasti ilman että rakeiden laatu kärsii. Rasvan sulavuuden ja rehunmuiden ainesosien keskinäisen vaikutussuhteet ovat ilmeisen monimutkaiset, mikä myös osaltaanrajoittaa rasvan käyttöä energialähteenä. Vehnästä, ohrasta tai rukiista saatavat liukoiset, eitärkkelysperäisetpolysakkaridit heikentävät rasvan sulavuutta, erityisesti jos käytetään tyydyttyneitärasvoja. Maissipohjaisessa rehussa sulavuusongelma ei ole niin suuri. Sulavuutta voidaan parantaalisäämällä rehuun entsyymejä, orgaanisia happoja tai muita suolen mikrobikasvustoa muuttavialisäaineita.Taulukoissa 28-32 (Liite 2, s. 91-95) esitetyt broilerirehujen energiapitoisuudet ovat ohjeellisia,eivätkä kerro suoranaisesti lintujen tarpeesta. Taloudellisesti kannattavin energiataso määräytyypaikallisten olosuhteiden mukaisesti. Jos energiamäärää muutetaan, myös ravintoainemäärät ontarkistettava, jotta rehun ravintoainetiheys säilyy muuttumattomana.57