Download file - Posiva

112.1 Pitäjänkartta 1840–1844Maanmittaushallituksen vanha käsin piirretty ja akvarellein väritetty pitäjänkartta (1: 20000) valmistettiin vuosina 1840–1844. Niitä laadittiin eri muodoissa 1825–1950(Niemelä 1998: 27). Vuosien 1825–1915 aikana kartat tehtiin pitäjittäin ja 1916–1950karttalehtijaoittain. Alun perin karttojen painatus oli yksivärinen mutta vuosina 1825–1896 pitäjänkartoista valmistettiin jäljennöksiä käsin piirtämällä ja värittämällä (Niemelä1998: 27). Tässä työssä käytetyt karttalehdet ovat siis mitä ilmeisemmin jäljennöksiäalkuperäisistä painetuista versioista. Kartoitusten rungon parannuttua tähti- jakolmiomittausten kehittymisen myötä ryhdyttiin vuonna 1897 pitäjänkarttojen uudistamiseen(Niemelä 1998: 27). Ensimmäinen uudistettu karttalehti ilmestyi 1899. Vuodesta1916 eteenpäin pitäjänkarttaa valmistettiin polyedriprojektiossa.Päämittauskonttorin antamien ohjeiden mukaan pitäjänkartoitusta varten tehtävissämittauksissa otettiin huomioon asumukset, viljelysten ääriviivat, metsämaiden päälajitsekä rajat, vesistöt ja kulkutiet (Gustafsson 1933a). 1800-luvun pitäjänkartat koostuvathyvin erilaisista mittauksista ja käytettyjen pohjakarttojen ajantasaisuudessa on suuriaalueellisia eroja. Ne alueet, joista karttoja ei ollut saatavilla, täydennettiin tilapäisestityhjillä papereilla tai vanhoista maantieteellisistä kartoista jäljennetyillä maastokuvioilla(Lehtinen 2005: 65). Tästä johtuen vanhat pitäjänkartat vaikuttavat ”tilkkutäkeiltä”nopealla vilkaisulla. Vain 18 % karttojen alueellisesta tiedosta perustuu vuoden 1809jälkeen tehtyihin mittauksiin. 1800-luvun pitäjänkartat ovat epätarkimpia alueilla, joissaon vahva vanha kartoituspohja, sillä karttojen teossa käytettiin tukena varhaisemminvalmistettuja karttoja. Koska Satakuntaa oli kartoitettu kattavasti jo ennen pitäjänkarttoja,tässä työssä käytetyt kartat ovat mitä todennäköisimmin osittain johdettuvanhemmista aluetta kuvanneista kartoista, eikä ne näin kuvaa yksiselitteisesti maisemanja maankäytön tilaa vuosina 1840–1844. (Gustafsson 1933b). Huolimatta epätarkastavalmistusajankohdasta, antavat kartat kuvan maankäytön tilasta perinteisenmaatalouden ajalta, sijoittuivatpa ne varsinaisesti 1840-luvulle tai sitä aikaisemmillevuosikymmenille. Pitäjänkartat vektoroitiin tässä hankkeessa vain Eurajoen nykyisenkunnanrajojen kattamalta alueelta.Koska Posivan luovuttamassa aineistossa ei ollut pitäjänkarttojen seliteosia, niidentulkinta tehtiin muita karttoja ja taustatietoja apuna käyttäen. Karttaan on kuvattuselkeästi ja yksiselitteisesti pellot, niityt, joet ja järvet. Kallioalueet on kuvattu harmaillaääriviivoilla sekä harmaaksi väritetyin symbolein. Kosteikot on esitetty yhtenevälläsymboloinnilla, mutta eri sävyin. Ne on kartassa kuvattu selkeästi rajattuina viivoitettuinaalueina joko ruskealla, vihreällä tai sinisellä värillä. Tämä saattaa johtua kartanpalasista koostetusta luonteesta (mahdollisesti eri kartoittajat), mutta voi myös olla, ettätälle symboliselle erottelulle on olemassa syy. Koska värierojen merkityksestä ei ollutvarmuutta, nämä luokat tulkittiin paikkatietoa luotaessa samaan kosteikkoluokkaan.Yleisesti ottaen osa koostetusta kartasta on väritetty kirkkain ja osa himmein värein jasiten värien intensiteetti on epäyhtenäinen. Lisäksi karttaan on kuvattu rakennuksia jateitä vaihtelevin symbolein, maanomistusrajat ja jonkin verran paikannimistöä. Kylienja suurimpien vesistöjen ja saarien lisäksi myös satunnaisten tilojen nimet on merkittykarttoihin. Erikoista kartassa on se, että siihen on piirretty rautatie, joka todellisuudessarakennettiin ja avattiin vasta 1890-luvulla (Heino 1992: 157). Tämä viittaisi siihen, ettäkarttaa on täydennetty myöhemmin. Metsäiset alueet ovat suurimmaksi osaksi