Download file - Posiva

394.2 Maankäytön keskeisimmät muutokset aikatasojen vertailunperusteellaKun karttoja tarkastelee rinnakkain, ensimmäisenä huomio kiinnittyy niittyjen katoon jatoisaalta peltojen lisääntyvään esiintymiseen niillä alueilla, joissa niityt ovat kadonneet.Pysyviä elementtejä puolestaan ovat olleet ainakin Eurajoen itäosan laajat suo- jakosteikkoalueet, jotka nekin on tosin 2000-luvulle tultaessa otettu turpeentuotantoalueiksi,kuten visualisointi 2007 maastotietokannasta osoittaa (kuva 17). Huomiokiinnittyy lisäksi Irjanteen kylässä muinoin sijainneen Kyläjärven katoamiseen. Järvikuivattiin 1840-luvun jälkeen ja se oli 1900-luvun alkuun mennessä muuttunut niityksi(kuva 16) ja lopulta 1900-luvun puoleen väliin mennessä suurimmaksi osaksi pelloksi(kuva 17). Niittykato, järven kuivuminen/kuivaaminen sekä peltoalan kasvu ovatselkeästi tapahtuneet ihmisen vaikutuksesta. Luonnollisia muutoksia sen sijaan onainakin maa-alan kasvu maankohoamisen johdosta, joka on nähtävissä sekä kartoissa(Eurajoen suu), että kuvan 16 tutkimusalueen maa-alan kokonaispinta-alaa kuvaavissaluvuissa. 1840-luvun jälkeen maankohoaminen on kasvattanut tutkimusalueen pintaalaa1,5 % — noin 450 hehtaaria. Yhteenveto maankäyttömuotojen kehityksestä onesitetty kuvissa 15 ja 16.Alueellisesti maatalous- ja näin näkyvin osa ihmistoiminnoista on sijoittunut Eurajoenja Lapijoen varteen kaikkina tarkasteltuina ajankohtina, vaikkakin toiminta-alue onselkeästi levittäytynyt reunoista nykypäivää kohden. Alue onkin pääosin alavaa jahelposti raivattavaa savimaata, joten ihmistoimintojen keskittyminen sinne on ollutvarsin luonnollista. Lisäksi maataloustoiminta on 1840–2007 kasvanut luoteisenKuivalahden kylän ympäristössä.Kuva 15. Yhtenäisluokiteltujen maankäyttömuotojen kehitys tutkimusalueella 1840–2007. Luokkia kuvaavat värit on esitetty maankäyttöluokkakarttojen yhteydessä(esimerkiksi kuva 16).