Download file - Posiva

424.3 Muutosmallit ja yksittäisten maanpeiteluokkien dynamiikkaSuurimmat muutokset peltojen alueellisessa laajuudessa tapahtuivat 1840–1844 ja1903–1904 aikatasojen välillä, kun perinteisestä maataloudesta siirryttiin modernisoituneempaanmaatalouskulttuuriin (kuva 18). Tähän vaikutti muun muassa 1866–1868 vuosina koetut suuret nälkävuodet ja tätä seurannut maatalouden tuotantorakenteenmuunnos kohti tehokkaampaa maataloutta, joka nojasi vähemmän ainoastaanns. leipäviljojen tuotantoon. Lisääntyvät maatalouskoneet, tehokkaammat lajikkeet jarehuntuotannon modernisoituminen vaikuttivat näin myös niittyjen esiintymiseen.Muun muassa jokivarsien kyntö oli uusilla laitteilla helpompaa ja ne muutettiinkinpelloiksi, joilla yhä enemmissä määrin alettiin kasvattaa heinää ja muita rehukasveja.Peltojen määrä kasvoikin 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun alkuun mennessä 4682hehtaarilla kun taas samaan aikaan niittyjen määrä väheni 3089 ha (taulukko kuvassa19). Pinta-alaluvut osoittavat, että uutta maata otettiin viljelykäyttöön myös muualtakuin aikaisemmin niittyjen valtaamilta alueilta. Vielä aikatasojen 1903–1904 ja 1962välillä peltoala kasvoi 1981 hehtaaria (tosin samaan aikaan väheni muualla kunnassa1241 ha peltoa) kun taas 5038 hehtaaria peltoa pysyi ennallaan. 1900-luvun puolivälistä2000-luvulle tultaessa ennallaan oli säilynyt 6124 hehtaaria peltoa. Uutta peltoa oli 495hehtaaria ja kadonnutta peltoa taas 894 hehtaaria. Suurin osa kadonneesta pellosta onollut Kirkonkylän, nykyisen Eurajoen kuntakeskuksen, ympäristössä sijainnutta maanviljelymaata,joka sittemmin on rakennettu taajamaksi. Kirkonkylän ympäristö erottuupeltojen katoalueena ainakin ”Muutokset eri aikoina verrattuna 2007 perustasoon”-vertailussa.