Download file - Posiva

153 MENETELMÄT JA TYÖVAIHEET3.1 Karttojen tulkintaKarttojen perusluonteeseen kuuluu todellisuuden yleistäminen eri käyttötarkoituksiavarten (Monmonier 1991). Onhan mahdotonta kuvata kolmiulotteista todellisuuttakaikkine vivahteineen ja ulottuvuuksineen paperitasolla. Tämän vuoksi kartta sisältääaina eriasteisia ja vaihtelevista syistä johtuvia vääristymiä. Siinä missä kartan tekijäntulkinta ja tarkoituksellinen valikointi vaikuttaa kartassa esitettyyn semanttiseensisältöön, aiheutuu muun muassa kartan piirrossa geometrisia vääristymiä. Nämäongelmat nousevat esiin etenkin silloin, kun erilaisia karttoja yritetään vertailla jakäyttää rinnan tasa-arvoisina tietolähteinä. Tässä työssä käytetyt menetelmät vaativatsekä kartoista paikkatietomuotoon tuodun tietosisällön että niiden geometrisentarkkuuden yhtenäistämistä. Koko prosessi aloitettiin karttojen semanttisen sisällöntulkinnalla ja vertailulla, jonka jälkeen edettiin kartoissa esitettyjen kohteidenvektorointiin paikkatietoympäristössä, tuotetun paikkatietoaineiston semanttiseen jageometriseen yhtenäistämiseen ja lopulta maankäytön muutoksiin liittyvien analyysiensuorittamiseen.Maankäyttö- ja maisemakohteiden tulkinta tehtiin siis viidestä aikatasosta. Kustakintulkittiin maankäyttömuodot, tiet ja asutus. Kooste kunkin kartasarjan tulkituista javektoroiduista kohteista on kuvattu taulukossa 2, johon on otettu temaattisen vertailunvuoksi mukaan myös työssä käytetty maastotietokanta-paikkatietoaineisto (2007).Venäläisten topografikarttojen, Kalmbergin karttojen ja Suomen taloudellisen kartanluokkien tunnistuksessa käytettiinkin saman karttasarjan muiden karttalehtien selitteitä.Lisäksi Pitäjänkartan osalta karttamerkkien tulkinta tapahtui vertailemalla niidensijoittumista suhteessa Kalmbergin karttaan ja venäläisiin topografikarttoihin.Kartoista esiintyi seuraavia maankäyttö- ja maisematietoja, joiden tulkinnassakohdattiin erilaisia haasteita:Pelto: Peltoihin kuuluu vakinaisessa viljelykäytössä tai viljelyskierron piirissä olevatmaanviljelyalueet, joilla viljellään muun muassa vilja-, palko- tai rehukasveja sekäjuurikkaita. Pellot ovat sekä sisällöltään että rajoiltaan selkein kartoissa esiintyväluokka.Niitty: Tämä luokka pitää sisällään kartoissa esitetyt, pääasiassa ruohoa, heinää tai saraakasvavat niittymaat, joihin kuuluu sekä joki- ja merenrantaympäristöjen rantaniityt jaruovikot että suo- ja kosteikkoalueiden märät ruohomaat. Niitty on sisällöllisesti yksityön ongelmallisimpia luokkia, sillä sen merkitys on tarkasteluajanjakson aikanaoleellisesti muuttunut. Se ei käsitteenä ole nykyisinkään yksiselitteinen (Haeggströmym. 2005: 42). Perinteisen maatalouden aikakaudella (noin 1870-luvulle asti) niittykäsitettiin luonnollisena heinämaana, jolta korjattiin kasvustoa eläinten rehuksi. Kunheinän tuotanto siirtyi 1860-luvun nälkävuosien jälkeen pelloille, niitty-sanan käyttöalkoi muuttua. Lisäksi 1900-luvulla maatalouden tilastointiperusteet muuttuivat, silläviljeltyyn maahan alettiin pellon lisäksi lukea hoidetut niityt (Heino 1992: 59). Tämä onsaattanut vaikuttaa myös karttojen piirtoon. Siinä missä ennen vanhaan niittyyhdistettiin maatalouteen, nykyään niitty-sanan käyttöä määrittävät enimmäkseenkasvitieteelliset lähtökohdat.