Download file - Posiva

574.5 Asutuksen ja kulkuväylien kehitysAsutuksen alueellinen levinneisyys ja tiheys on esitetty kuvassa 32. Vuoden 1840–1844pitäjänkartan mukaan asutus oli 1800-luvun puolivälissä keskittynyt lähinnä Eurajoen jaLapijoen varteen. Tämän lisäksi asutustihentymiä on luoteisessa Kuivalahden kylässäsekä kaakossa Sydänmaan kylän ympäristössä. Keskimääräinen rakennustiheys puolestaanoli 0,42 asuinrakennusta neliökilometrillä.1900-luvun alkuun mennessä keskimääräinen rakennustiheys oli kasvanut 2,96 asuinrakennukseenneliökilometrillä. Asutus on myös alueellisesti laajalle levinneempää,vaikka tihein rakennuskanta on edelleen jokivarsilla, sekä Kuivalahden ja Sydänmaankylissä. Vaikuttaakin siltä, että vanhat kylät ovat levittäytyneet ympäristöönsä samallakuin muutamia tiloja on ilmestynyt aikaisemmin asumattomille alueille. Pohjois- jakoillisosan soiset metsämaat sen sijaan ovat pysyneet asuttamattomina.Edelleen vuoteen 1962 mennessä keskimääräinen rakennustiheys oli kasvanut 5,34rakennukseen neliökilometrillä. Asutuksen vanha rakenne on edelleen nähtävissävaikkakin jälleen uusia harvaanasuttuja alueita on ilmestynyt vanhojen asutuskeskustenvälisille teidenpätkille esimerkiksi Irjanteen ja Kuivalahden väliin. Lisäksi Eurajoennykyinen kuntakeskus, Kirkonkylän kylä, on alkanut erottua tiheämmin asuttunaalueena Irjanteen, Kuivalahden ja Sydänmaan lisäksi.Vuoteen 2007 mennessä rakennustiheys oli jo 9,17 asuinrakennusta neliökilometrillä.Kirkonkylä on jatkanut kasvuaan ja on nyt silminnähden kunnan tiheimmin rakennettuaaluetta. Tämän lisäksi uutena piirteenä on ilmestynyt rakennuskantaa rantaviivantuntumaan (Olkiluotoa lukuun ottamatta). Rakennustiheyden kasvu selittyykin suureksiosaksi loma-asunnoilla. Kirkonkylän ohella muista kylistä tiheämmällä asuinrakennuskannallaanerottuu Kirkonkylästä lounaaseen sijaitseva Lapijoki.Asutuksen suhde maaperään on esitetty kuvassa 33. Rakennusten jakautuminen erimaalajeille on pysynyt melko lailla samanlaisena koko tutkitun ajanjakson. Moreeni onollut selkeästi suosituin rakennusalusta, mikä on ymmärrettävää, sillä noin 50 %kunnasta on moreenin peitossa. Tämän lisäksi jokivarsien hienot mineraalimaat (hiekka,hiesu ja hieta) ovat olleet suosittuja rakennusalustoja. 2000-luvulla kalliomaat ovat tosinkohonneet näitä suositummaksi maaperäksi rakentamiselle. Myös savimaille onerehdytty rakentamaan aivan viime vuosiin asti.Myös asutuksen etäisyyttä pellosta vertailtiin eri aikatasojen välillä. Kuten kuvasta 34käy ilmi, on asutus kaikkina ajankohtina sijainnut aivan peltojen tuntumassa.Rakennuksista 80 % tai enemmän on 1840–1962, ajanjaksolla jona Eurajoen tärkein jayleisin elinkeino on ollut maanviljely, sijainnut alle 50 metrin päästä pellosta. Vuonna2007 suurin osa asuinrakennuksista sijaitsi edelleen peltojen tuntumassa (n. 45 %) muttarakentaminen kauemmaksi pellosta on yleistynyt kun maanviljely ei enää tarjoasuurimmalle osalle kunnan asukkaista elinkeinoa. Lisäksi lomarakentaminen lieneevaikuttanut varsinkin ”etäisyys yli 500 m”-luokan osuuden kasvuun.