Muistio nuorten työelämäasenteista ja - Nuorisotutkimusseura

42 prosenttia naisista ilmoitti, että heiltä on kysytty työhaastattelutilanteissa perhesuunnitelmista
ja mahdollisesta raskaudesta, mikä todentaa Kivisen ja Nurmen
raportoimia työllistymisvaikeuksia erityisesti ammattikorkeakoulutetuilla.
Yksi Kivisen ja Nurmen artikkelin huomionarvoinen seikka on seuraava.
Korkeakoulutetut naiset kokevat useimmissa maissa, myös Suomessa, jossain
määrin miehiä useammin, että työ tarjoaa heille mahdollisuuden hyödyntää monipuolisesti
tietojaan ja taitojaan. Sukupuolieroja naisten ja miesten välillä tosin on
työllistymisongelmien lisäksi ammattiasemassa ja palkkauksessa. Erot näissä ovat
miesten eduksi Suomessa vertailumaita suuremmat, ja lisäksi naiset kokevat mahdollisuutensa
työn ja perhe-elämän koordinointiin ja määräysvaltaan työtä koskien
heikoiksi. Naiset ja miehet kokevat niin Suomessa kuin kaikissa vertailumaissakin
olevansa kutakuinkin yhtä tyytyväisiä työhönsä, Kivisen ja Nurmen (2009)
mukaan syynä voi olla juuri mahdollisuus käyttää työssä hyväksi siinä tarvittavia
tietoja ja taitoja.
Kivisen ja Nurmen (2009) tarkastelun yksi paradoksaalisista tuloksista onkin,
että suomalainen työelämä palkitsee korkeakoulutettuja naisia suhteellisen huonosti,
vaikka pystyy monilla aloilla hyödyntämään hyvin heidän kapasiteettiaan.
Heidän mielestään elinkeino- ja työvoimapolitiikka ei ehkä ole viisaimmasta
päästä, jos se sallii sukupuolidiskriminaation tarpeettomasti estää korkeakoulutettujen
”osaamispääoman” maksimaalisen käyttöönoton organisaatiohierarkian kaikilla
tasoilla.
Tilastokeskus tutki sukupuolten tasa-arvon ilmenemistä 2000-luvun alun suomalaisessa
työelämässä sekä tällä saralla tapahtuneita muutoksia (Sutela & Lehto
2007). Julkaisun aineistona käytettiin Tilastokeskuksen työolotutkimuksia ja
etenkin syksyllä 2003 koottua laajaa haastatteluaineistoa. Tutkimuksessa todetaan,
että työn ja perheen yhteensovittamista ei ymmärretä enää pelkästään sukupuolten
välisen tasa-arvon ulottuvuutena ja että siitä on tullut yhä olennaisempi tekijä
EU: n työllisyyspolitiikassa.
Lissabonin strategian keskeisimpiä tavoitteita on nostaa työllisyysaste EU:n
alueella 70 prosenttiin ja naisten työllisyysaste 60 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä.
Työvoiman ikääntyessä Euroopassa tarvitaan Sutelankin (2007) mukaan
naisten aiempaa laajamittaisempaa osallistumista työmarkkinoille. Sen lisäksi, että
Lissabonin strategia peräänkuuluttaa lisää työpaikkoja, se vaatii parempia työpaikkoja.
On huomattu, että maat, joissa naisten työllisyyttä helpotetaan esimerkiksi
julkisen päivähoidon tukemisella ja joustavilla työajoilla, ovat myös niitä maita,
joissa hedelmällisyysaste on korkein (OECD 2005a, OECD2005b). Edellisten
näkökohtien perusteella näyttää olevan mahdollista esittää, että naisten työssäkäynnin
helpottuminen lisäisi työn ja perheen yhteensovittamisen mahdollisuutta.
27