Muistio nuorten työelämäasenteista ja - Nuorisotutkimusseura
Muistio nuorten työelämäasenteista ja - Nuorisotutkimusseura
Muistio nuorten työelämäasenteista ja - Nuorisotutkimusseura
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
tulo kannustaisi ihmisiä joutilaisuuteen”. Enemmistö eli 61 prosenttia katsoo<br />
kaikille maksettavan perustulon kannustavan ihmisiä joutilaisuuteen. Toisaalta<br />
tiedetään, että puolet vastaajista kannattaa perustulon käyttöönottamista. Yhdessä<br />
nämä kaksi tulosta tarkoittavat väistämättä sitä, että osa niistäkin nuorista, jotka<br />
näkevät perustulon kannustavan joutilaisuuteen, kannattavat sitä. Tämä joukko,<br />
Myllyniemen mukaan itse asiassa yli 20 prosenttia vastaajista, on keskimääräistä<br />
nuorempaa <strong>ja</strong> vähemmän koulutettua. (Myllyniemi 2007, 75–79.) Kaiken kaikkiaan<br />
perustulon kannatuksen suhteen <strong>nuorten</strong> mielipiteet näyttävät <strong>ja</strong>kautuneilta.<br />
Perustulokantaa on kysytty toisella muotoilulla eduskuntavaalitutkimuksessa<br />
2007 (Paakkunainen 2007, toim.). Nuorilta kysyttiin kantaa väitteeseen ”Olisi<br />
kokeiltava kansalaispalkkaa”. Tulokset ovat Nuorisobarometrin tuloksiin verrattuna<br />
hämmentävän erilaisia; 45 prosenttia on väitteen kanssa täysin eri mieltä, 18<br />
prosenttia jokseenkin eri mieltä <strong>ja</strong> 18 prosenttia joko täysin tai jokseenkin samaa<br />
mieltä. Mikä tekijä voi vaikuttaa näin erilaisiin tuloksiin? Ainakin konteksti on<br />
erilainen, Nuorisobarometrissa (Myllyniemi 2007) aiemmat kysymykset olivat<br />
”perusarvoista”, eduskuntavaalitutkimuksen kansainvälisestä politiikasta <strong>ja</strong> moninaisesti<br />
suomalaisesta yhteiskunnasta. Lisäksi eduskuntavaalitutkimuksen väitteen<br />
voi nähdä melko epäinformatiivisena, mikä voi vaikuttaa vastauksiin.<br />
Myös Alanko-Kahiluoto (2006) kirjoittaa, että yksilön on kannettava osansa<br />
riskeistä <strong>ja</strong> että yrittämisen <strong>ja</strong> elämisen epävarmuus sälytetään kasvavassa määrin<br />
kansalaiselle itselleen. Perinteisesti pohjoismaiseen hyvinvointi-ideologiaan on kuulunut<br />
a<strong>ja</strong>tus vahvoista julkisista palveluista turvaverkkona, joka joustaa silloin, kun<br />
yksilö tarvitsee apua siirtyäkseen elämäntilanteesta toiseen. Nyt prekariaatin on kannettava<br />
itse pärjäämisen riskit epävarmojen pätkätyösuhteiden <strong>ja</strong> -työetujen välissä.<br />
Hieman kärjistäen Alanko-Kahiluoto toteaa, että työttömän tehtäväksi pelkistyy<br />
aktiivinen työmarkkinoiden käytössä oleminen, minkä vuoksi esimerkiksi päätoiminen<br />
opiskelu on työttömältä kielletty. Työn murros saattaa hänen mukaansa<br />
todella tuoda mukanaan myös uuden köyhän luokan työssä käyvien joukkoon.<br />
Turvaverkkojen väliin putoavan näkökulmasta hyvinvointivaltion ideologia<br />
näyttää no<strong>ja</strong>avan viime kädessä työn ideologiaan. Pohjoismaisen hyvinvointi-ideologian<br />
logiikan mukaista olisi kysyä, millä tavalla myös osa- <strong>ja</strong> pätkätyötä tekevän<br />
oikeus hyvinvointiin voitaisiin taata: sosiaaliturva toteutuisi myös niinä välia<strong>ja</strong>n,<br />
etsimisen <strong>ja</strong> odottamisen hetkinä, jotka niveltävät elämää epävarmasta nykyhetkestä<br />
kohti vielä epävarmempaa tulevaisuutta. Alanko-Kahiluodon mukaan<br />
uuden sosiaaliturvan, käytännössä perustulon, tarpeen tunnustaminen edellyttää<br />
sen hyväksymistä, ettei työ voi olla toimeentuloturvan oikeutuksen viimekätinen<br />
peruste. Perustulo toisi helpotuksen esimerkiksi niille opiskelijoille, tutkijoille <strong>ja</strong><br />
taiteilijoille, jotka haluavat elää vähemmän kuluttaen, mutta itse valitsemallaan<br />
60
Change language