Muistio nuorten työelämäasenteista ja - Nuorisotutkimusseura

Ruotsin, Ranskan ja Saksan työmarkkinatoimenpiteistä ja niiden vaikutuksesta
työllistymiseen osoittaa, että osallistuminen työllistämistoimenpiteisiin saattaa
joissain tapauksissa edistää maahanmuuttajien ja niiden nuorten, joilla ei ole aikaisempaa
työkokemusta, työllistymistä. Positiivisimmat vaikutukset olivat Ruotsissa,
jossa toimenpiteisiin osallistuminen lisäsi olennaisesti koulutukseen hakeutumista.
Malmberg-Heimonen ja Julkunen (2005) toteavat, että tehokkaimmat työllistymistoimenpiteet
ovat maissa, joissa on pitkä historia aktiivisten työvoimapolitiikkojen
käytöstä ja joissa toimenpiteet ovat hyvin integroituja työllisyyspolitiikan
kanssa. Yksi tutkijoiden tärkeimpiä löytöjä oli se, että jatkuvalla työllistämistoimenpiteisiin
osallistumisella oli negatiivinen vaikutus kaikissa maissa. Ohjelmasta
ohjelmaan kiertäminen näyttää vähentävän nuoren mahdollisuuksia koulutuksessa
ja työmarkkinoilla.
Malmberg-Heimosen ja Julkusen (2005) mukaan on erittäin tärkeää, että kun
nuori henkilö osallistuu työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin, pitäisi näiden toimenpiteiden
olla osa heidän omia tulevaisuudensuunnitelmiaan siltana koulutukseen
tai työhön. Tulokset osoittavat, että toimenpiteiden pitäisi olla voimakkaasti
yhteydessä työmarkkinoihin ja oppilaitoksiin, eikä niitä pitäisi nähdä omina yksittäisinä
projekteinaan. Lisäksi toimenpiteiden laatu on olennainen, sillä positiiviset
subjektiiviset toimenpidekokemukset lisäävät myös positiivisten tulosten mahdollisuutta.
Yksi Malmberg-Heimosen ja Julkusen (2005) tulos on myös se, että
työmarkkinatoimenpiteet eivät näytä olevan tehokkaita maissa, joissa on korkea
yleinen työttömyyden taso, kuten Suomessa.
Suutari analysoi tutkimuksessaan nuorten sosiaalisia verkostoja ja pyrki
kyseenalaistamaan erityisesti yhteiskunnallisen syrjäytymiskeskustelun esioletuksia.
Näissä oletuksissa kiinnittyminen palkkatyöhön näyttäytyy usein ainoana mahdollisuutena
sosiaaliseen integraatioon ja osallisuuteen yhteiskunnassa. Tähän liittyy
esimerkiksi EU-maissa virinnyt inkluusiopolitiikka, jossa osallisuuden pohjaksi ei
Julkusen sanoin riitä yksilöiden elämänhallinta tai kiinnittyminen lähiyhteisöihin
ja perhesuhteisiin. (Suutari 2002, 17.)
Suutari analysoi työmarkkinoiden marginaalissa elävien nuorten työstä syrjäytymisen
ja sosiaalisen syrjäytymisen välistä yhteyttä analysoimalla nuorten parissa
kerättyä kyselyaineistoa määrällisesti. Hän päätyy rakenteellisen verkostoanalyysin
tuloksena tulkintaan, että ilman pysyvää työtä jääneet tai jättäytyneet nuoret eivät
aina ole sosiaalisesti syrjäytyneitä siinä mielessä, että he olisivat kokonaan vailla
sosiaalisia kiinnikkeitä. (Suutari 2002.) Holvas ja Vähämäki (2005, 188) kritisoivat
tähän liittyen oletusta siitä, että työ näyttäytyy osana sosiaalista integraatiota ja
osallisuutta yhteiskunnassa. He väittävät, että ”työn karttaminen on sosiaalisesti
sopimatonta käytöstä” ja että tuntuu emotionaalisesti vaikealta kysyttäessä vastata,
55