Muistio nuorten työelämäasenteista ja - Nuorisotutkimusseura
Muistio nuorten työelämäasenteista ja - Nuorisotutkimusseura
Muistio nuorten työelämäasenteista ja - Nuorisotutkimusseura
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Myös <strong>nuorten</strong> määräaikaisten työsuhteiden osuus vähentyi kymmenen vuoden<br />
a<strong>ja</strong>n Tilastokeskuksen Työvoimatutkimuksen mukaan. Tärkeää on tarkastella <strong>nuorten</strong><br />
määräaikaisten työsuhteiden syitä. Nuorten 25–29-vuotiaiden määräaikaisista<br />
työsuhteista vapaaehtoisia oli noin 21 prosenttia, 20–24-vuotiaiden 38,9 prosenttia<br />
<strong>ja</strong> alle 20-vuotiailla taas esimerkiksi yli 62 prosenttia. Keskimäärin nuorista<br />
noin 38 prosenttia <strong>ja</strong> kaikista työikäisistä vain joka neljäs on määräaikaisessa työsuhteessa<br />
siksi, ettei halua pysyvää työtä. Selittäjä lienee se, että nuoret eivät halua<br />
tai koe pystyvänsä vakiintumaan tiettyyn työnanta<strong>ja</strong>an tai alaan. Opiskelijoiden<br />
työssäkäynti selittänee tulosta, <strong>ja</strong> nuoret kokeilevat useita erilaisia työpaikko<strong>ja</strong><br />
ennen varsinaista työelämään suuntautumista. (Ks. Myllyniemi 2008b, 42.) Eniten<br />
kaikista työsuhteista vähenivät Tilastokeskuksen Työvoimatutkimuksen mukaan<br />
elokuun 2008 <strong>ja</strong> elokuun 2009 välillä juuri määräaikaiset kokopäiväiset työsuhteet;<br />
16,2 prosenttia. Syyskuusta 2008 syyskuuhun 2009 vähenivät eniten jälleen<br />
määräaikaiset kokopäiväiset työsuhteet kaikilla työllisillä; 6,6 prosenttia. Jatkuvien<br />
osa-aikatöiden määrä taas ainoana lisääntyi vuoden takaisesta sekä syyskuussa (9,5<br />
%) että elokuussa 2009 (1,7 %).<br />
Taloudellisen taantuman vaikutukset eivät <strong>ja</strong>kaudu kaikille alueille tasaisesti.<br />
Malmberg-Heimonen (2003) esimerkiksi tutki työttöminä olleita nuoria koko<br />
Suomessa <strong>ja</strong> vertasi heitä helsinkiläisnuoriin. Suurin osa hänen haastattelemistaan,<br />
haastatteluhetkellä työttömänä olleista nuorista haki työtä. Helsinkiläisnuoret katsoivat<br />
useammin kuin muut nuoret, että heille ei ole taloudellisesti kannattavaa<br />
tehdä työtä <strong>ja</strong> että heillä on niin paljon tekemistä, että he eivät ehdi tehdä työtä.<br />
Muun Suomen nuoret puolestaan katsoivat helsinkiläisnuoria useammin, että<br />
syy, miksi he eivät hae työtä, on se, että asuinpaikkakunnalla ei yksinkertaisesti<br />
ole työtä. Helsingin alhaisempi työttömyys 1990-luvun laman aikaan <strong>ja</strong> ennen<br />
sitä hei<strong>ja</strong>stui <strong>nuorten</strong> työkokemuksiin. Tällöin helsinkiläisnuorilla oli kauttaaltaan<br />
enemmän työkokemusta <strong>ja</strong> erityisesti niiden <strong>nuorten</strong> osuus, joilla ei ollut lainkaan<br />
työkokemusta, oli suurempi koko maassa kuin Helsingissä. Helsinkiläisnuorilla oli<br />
myös useammin ollut tarjolla osa-aikatöitä, <strong>ja</strong> he olivat haastatteluhetkellä useammin<br />
vakituisessa työsuhteessa kuin muun Suomen nuoret, joilla oli taas useammin<br />
määräaikainen työsuhde.<br />
1990-luvun laman aikaan erityisesti helsinkiläisnuoret olivat usein olleet<br />
työllistettyjä, kun taas koko maan nuoret olivat useammin olleet sekä työvoimapoliittisessa<br />
aikuiskoulutuksessa että työharjoittelussa. Samoin kuten Pitkänen<br />
<strong>ja</strong> kumppanit (2007) yhteiskuntatakuun toteutumista koskevassa tutkimuksessaan<br />
työllistämistoimenpiteistä vuosituhannen vaihteen toisella puolella toteavat,<br />
olivat nuoret Malmberg-Heimosen (2003) mukaan pääosin tyytyväisiä<br />
työllistämistoimiin. Väitteeseen ”oli hyvä, että oli jotain tekemistä” yhtyi lähes<br />
34
Change language