Muistio nuorten työelämäasenteista ja - Nuorisotutkimusseura

aportti syrjäytymisen ehkäisystä (Nuorten syrjäytymisen ehkäisy 2007) esittää
toimenpiteitä myös nuorten syrjäytymisen ehkäisyn hyväksi tehtävien hankkeiden
vaikuttavuuden parantamiseksi. Viraston mukaan esimerkiksi laajojen vaikuttavuustutkimusten
tekemistä on osaltaan estänyt se, että olemassa oleva vaikuttavuustieto
on hajallaan lukuisissa eri viranomaisten ylläpitämissä rekistereissä ja
tietokannoissa. Tarkastusviraston näkemyksen mukaan syrjäytymisen ehkäisystä
vastaavilla viranomaisilla tulisi olla yhtenäiset ja ajantasaiset tiedot toistensa rekistereistä,
käytetyistä tunnusluvuista ja tehdyistä arvioinneista. Tarkastusvirasto
katsoo myös, että asianomaisten ministeriöiden tulisi mahdollistaa ylläpitämiensä
rekistereiden tutkimuskäyttö toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioimiseksi.
Myös Suurpää (2009, 27) katsoo nuorisoa koskevan tiedon tuottamiseen liittyen,
että eri tiedontuottajien välillä on virinnyt tuloksekasta yhteistyötä, mutta
että sen strateginen kehittäminen erityisesti tiedontuotannon kattavuuden ja
hyödyntämisen lisäksi on yhä merkittävä haaste. Haaste löytyy myös tiedon välittämisen
rakenteiden kehittämisestä. Avainasemassa tässä on alan tutkimuksen,
kehittämisen ja koulutuksen toimijoiden keskinäisen tiedonkulun, vuorovaikutuksen
ja yhteistyön strateginen kehittäminen.
Esimerkiksi Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan Syrjäytymisvaarassa
olevat lapset ja nuoret -esiselvityksen (Heino & Kuure 2009) mukaan Lasten ja
nuorten syrjäytymisvaara -teemassa tehdään tutkimusta monella taholla: useissa
yliopistoissa, korkeakouluissa ja sektoritutkimuslaitoksissa, tutkimusverkostoissa,
järjestöissä ja säätiöissä sekä näiden lisäksi monissa tiedekunnissa, jaostoissa,
pääainelaitoksilla ja niin edelleen. Selvityksessä todettiin ilmeinen tarve myös
yhteistyörakenteeseen, jonka nimenomaisena yhteisenä tutkimuskohteena on
syrjäytyminen. Syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ja nuoria koskevaa tutkimusta on
tehty sekä yleiseltä että erityiseltä tasolta. Yleisellä tasolla on tutkittu lapsiperheiden
sekä lasten ja nuorten toimeentuloa, köyhyyttä, koulunkäyntiä ja työllisyyttä,
kuluttajuutta, sosiaalisia suhteita sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen
kysymyksiä. On tutkittu erilaisten järjestelmien ja palvelujen kehitystä ja toimintaa
sekä jonkin verran myös yksilöiden kokemuksia palveluista. Yleinen ja erityinen
ovat kohdanneet yksittäisissä hankkeissa sekä yksittäisten tutkijoiden työssä.
Koulutuksen pitäminen keskeisenä syrjäytymisen ehkäisijänä yhdistää eri
keskustelijoita. Järvinen ja Vanttaja (2005) esimerkiksi toteavat, että lukuisissa
tutkimuksissa on todettu suoritettujen tutkintojen yhteys yksilöiden työmarkkinaasemaan,
elintasoon ja tätä kautta moniin arkielämän valintoihin ja mahdollisuuksiin.
Koulutuksen merkitys korostuu erityisesti työmarkkinoilla. Kun muodolliset
kvalifikaatiot ja oppiarvot yhdistetään osaamiseen, oppimiskykyyn sekä aktiivisuuteen,
on korkeasti koulutettu työvoima kysyttyä työnantajien keskuudessa.
36