Lataa pdf - Kiipulan ammattiopisto

listi opetusta ja loi edellytyksiä toiminnan kehittämiselle. Opiskelijaryhmässä oli keskimäärin 8opiskelijaa. Oppilaitoksen laitoshistoriasta oli hyötyäkin ammatillisen opetuksen alkuvaiheessa,sillä talossa oli kehitysvamma-alan osaajia. Opiskelijoiden taustat ja yleensä kehitysvammaisenhenkilön tuntemus oppijana ja työntekijänä oli aloitteleville opettajille vierasta. Opetushenkilöstölläoli alusta lähtien mahdollisuus konsultoida kokeneita erityistyöntekijöitä erilaisissa ongelmatilanteissa.Vähitellen moniammatillinen toimintatapa muotoutui ja sai nimekseen linjapalaveri.Linjapalaverit vastasivat lähinnä nykyisiä tiimikokouksia.Opetussuunnitelmiksi kutsuttiin aluksi ammatin työtehtäväluetteloita, sillä muuta ei ollut. Ammattikoulujenopetussuunnitelmissa ei tunnettu apulaisia, vaan sieltä valmistuttiin keittäjiksitai asentajiksi. Perttulan ajattelumalli oli kuitenkin alusta lähtien opiskelijalähtöinen, eikä siinätavoiteltu kuuta taivaalta, vaan tavoitteet lähtivät opiskelijan mahdollisuuksista ja työelämänrealismista. Opetussuunnitelmatyö käynnistyi vauhdikkaammin, kun Hämeenlinnan ammattikoulujenopettajaopistossa aloitettiin ammatillisten erityisopettajien koulutus v. 1976 ja opettajattekivät opinnäytetöinään oppiainejakoisia tavoiteopetussuunnitelmia.Perttula toimi ja toimii edelleen sisäoppilaitosmaisesti, eli oppilaitos tarjoaa opiskelijoille mahdollisuudenasua asuntolassa ohjatusti. Jokaisella linjalla oli oma asuntolanohjaaja, joka vastasikunkin ryhmän ohjauksesta arkielämän taitoihin liittyvissä asioissa. Alkuvuosina asuntola edustikotia ja koulu työelämää ja ne pidettiin erillään toisistaan. Nykyisin yhteistyö on tiivistä ja kolmenhengen tiimi eli ammatillinen erityisopettaja, koulutoimen ohjaaja ja asuntolatoimen ohjaajavastaavat yhdessä opiskelijaryhmän kokonaiskuntoutuksesta. Selkeä muutos on myös se,että itsenäistymistaidot on kirjattu opetussuunnitelmaan omana opintokokonaisuutena ja opiskelijallaon oikeus saada yksilöllistä itsenäistymistaitojen ohjausta.Työharjoittelusta työssäoppimiseen ja ammattiosaamisen näyttöihinAlkuvuosina uskottelimme, että joka tunnille väännetty, isotekstinen opetusmoniste takaisisen, että oppi menee perille! Ammattiopin tunneilla opetettiin luokassa teoriaa, sitten opettajademonstroi, ja sen jälkeen opiskelijat pääsivät kokeilemaan työtä. Ammattiopin tunteja olinoin neljäsosa ammatillisista opinnoista. Kun oppiaineita ja työtehtäviä oli opittu riittävästija niihin oli harjaannuttu, lähdettiin samaa työtä tekemään oikeisiin työympäristöihin – alkoityöharjoittelu.Haravointia, astianpesua, siivousta, lasten pukemista, varastohyllyjen täyttämistä, autojen pesua…oikeilla työpaikoilla ja oikeiden työkavereiden kanssa töitä tehden, bussilla matkustaen,työpaikkaruokalassa käyden, kahvitaukoihin osallistuen, töistä keskustellen. Työharjoittelu olimonien toiveiden täyttymys. Työharjoitteluun päästiin, sinne haluttiin ja kasvu ammattiosaajaksiotti pyrähdyksen.Työharjoittelupaikkojen hankkiminen oli opettajan vastuulla. Työpaikan esimiehen kanssa sovittiinharjoittelusta. Puitesopimuksia tai opiskelijaa koskevia työharjoittelusopimuksia ei kirjoitettu.Asiat sovittiin suullisesti, arviointi kirjattiin lomakkeelle lähinnä mutu-tuntumalla, pohdittiinesim. sitä, miten opiskelija selviytyy työtehtävistä, miten hän käyttäytyy työpaikalla ja miten12