Lataa pdf - Kiipulan ammattiopisto

7 Ei koulua vaan elinikäistä oppimista vartenMarkku Aunola & Rauno KonttilaTaitojen, työn ja ammatin oppimisen historia on huomattavasti pidempi kuin ammatillisen koulutuksenhistoria. Vuosituhansia osaamista siirrettiin isältä pojalle, äidiltä tyttärelle, mestariltakisällille ja oppipojalle. Koulumuotoinen ammattiin oppiminen vauhdittui teollistumisen myötäja voimallisimmin vasta 50- ja 60-luvuilla. Suomessa, toisin kuin joissakin muissa teollisissamaissa, nuorten ammatillista koulutusta toteutettiin varsin irrallaan työelämästä; poikkeuksenmuodostivat oikeastaan vain harvat teollisuuden omat ammattikoulut. Toki vaihtoehtona on ollutoppisopimus, mutta Suomessa se ei ole missään vaiheessa kehittynyt nuorten ammatillisenkoulutuksen väyläksi, vaikka oppisopimusten määrä on viime vuosina huomattavasti kasvanut.Voidaan todeta, että koulumuotoinen ammatillinen koulutus on tietyssä mielessä nyt tulossatiensä päähän. Tähän ovat vaikuttamassa ensinnäkin elinkeino- ja työelämän murros. Toinentekijä edelliseen liittyen on työelämän kvalifikaatiovaatimusten muutos, joka joillakin aloilla onerityisen nopea. Kolmas laajasti yhteiskunnan toimintaan ja koulutukseen vaikuttava asia on tietoyhteiskuntaanja uuteen teknologiaan liittyvä muutos. Neljäs tekijä liittyy muuttuneeseen käsitykseenoppimisesta: oppimisen tulee olla vahvasti sidoksissa siihen kontekstiin, jossa opittujataitoja ja tietoja tullaan soveltamaan.Koulutuksen järjestämisessä ja opetussuunnitelmien kehittämisessä on viime aikoina korostettutyöelämäyhteistyötä. Työssäoppimisen lisääminen, ammattitutkinnot, ammattiosaamisen näytöt,oppilaitosten ja yritysten laajemmat kumppanuudet ja opettajien työelämäjaksot ovat esimerkkejätästä kehityksestä. Kuitenkin edelleen pääpaino on oppilaitoksessa tapahtuvassa oppimisessa.Työelämässä vaadittavien taitojen ja osaamisen näkökulmasta tällainen toimintatapa on ongelmallinen.Koulumuotoinen ammatillinen koulutus ei takaa ammatissa vaadittavaa osaamistaeikä tutkinto työllistymistä. Toisaalta samanaikaisesti työvoimapulan aikana ilman ammatillistatutkintoa voi työllistyä ja osaamistaankin kehittää, mutta osaamisen virallinen tunnustaminenei toteudu. Konkreettisena esimerkkinä koulutuksen ja työelämän kohtaamattomuudesta ovatne monet nuoret, jotka tällä hetkellä keskeyttävät opintonsa mennäkseen töihin.Ammatillinen koulutus on pitkään – muuallakin kuin Suomessa – leimautunut ”huonompiosaisten”koulutukseksi (”for poor, dark and disadvantaged”). Ammatillisen koulutuksen arvostukseneteen on tehty paljon työtä ja merkkejä arvostuksen kasvusta on ollut viime aikoina nähtävissä.Yhtenä syynä on pidetty kädentaitojen osaamisen vähenemistä ja suoranaista pulaa tietyistä ammatillisistaosaajista. Ammatillisen koulutuksen arvostusta on myös pyritty lisäämään sillä, ettänykyiset ammatilliset perustutkinnot antavat jatko-opintokelpoisuuden yliopistoihin ja korkeakouluihin.Tätä taas on kritisoitu mm. sillä, että näin teoria-aineiden osuus opinnoista on muodostunutsuureksi ja se taas on pois varsinaisen ammatin oppimisesta. Myös ammatilliset sisällötovat erittäin laajoja, koska tavoitteena on ollut laaja-alainen osaaminen ja sitä kautta työtehtävienmuuttuessa mahdollisuus vaihtaa tehtävästä toiseen. Kansainväliset esimerkit osoittavat, ettäyleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen yhdistäminen siten, että samanaikaisesti saavutetaanhyvä ammattitaito ja toisaalta riittävän laaja yleissivistys pohjaksi korkeakouluopintoihin, on erittäinvaikeaa, ellei suorastaan mahdotonta. Toki Suomessa jotkut suorittavat neljässä vuodessa ns.kaksoistutkinnon, mutta kyse on varsin pienestä ja myös lahjakkaasta joukosta. Kuitenkin suurelleosalle peruskouluaan päättävistä opiskelijoista jo pelkkä kolmivuotinen nykyisen tasoinenammatillinen koulutus on tavoitteiltaan liian vaativa. Erityisen hankalassa tilanteessa on opiskelija,joka syystä tai toisesta on oppimisessaan ja työllistymisessään erityisen tuen tarpeessa.66