Lataa pdf - Kiipulan ammattiopisto

1 EsipuheArto O. VehkomäkiTätä julkaisua kirjoitettaessa on taas koulujen kevätjuhlien aika. Tänäkin keväänä kymmenet tuhannetopiskelijat saavat tutkintotodistuksen ja tavoittelevat seuraavaksi työtä tai jatko-opintoja.Heidän joukostaan ovat kuitenkin poissa he, jotka ovat keskeyttäneet opintonsa tai joille tarjollaolevat ammatilliset koulutukset eivät sovellu.Ammatillinen peruskoulutus on laaja-alaiseen osaamiseen, tutkintoon ja jatko-opintokelpoisuuteentähtäävää. Tutkinto on monessa suhteessa tärkeä. Odotus täydestä tutkinnosta voi tullavanhemmilta, opettajilta, työvoimatoimistosta, työnantajalta. Odotus tulee myös vahvasti koulutusjärjestelmästämmeja yhteiskuntarakenteestamme. Lieneekö odotus sitten aina realistinentai edes tarpeellinen? Perustutkinnon tavoitteet ovat monelle liian vaativat.Ammatillisen erityisopetuksen tehtävä on luoda oppimis- ja työllistymisedellytyksiä näistä edellämainituista syistä huolimatta. Erityisen tuen tarpeen syinä ja tutkinnon saavuttamisen esteinävoivat olla esim. keskeyttämiset, heikko työ- ja toimintakyky, oppimisvaikeudet, koulutuksenliiallinen akateemisuus, heikko koulutusmotivaatio. Ongelmia lisäävät pitkäaikaistyöttömyys jatyökokemuksen puute. Haasteina ovat opiskelijalähtöinen tavoitteenasettelu, erityisen tuen järjestäminen,mielekäs koulutuksen toteutus sekä työllistymisen varmistaminen opintojen päättyessä.Haasteiden tunnustaminen edellyttää koulutuksen tavoitteiden uudelleen tarkastelua. Kun opiskelijantilannetta arvioitaessa tutkintotavoite saati sitten jatko-opinnot eivät ole ajankohtaisia,on tavoite asetettava vastaamaan todellisuutta. Mikäpä ammatillisille opinnoille voisi olla luontevampitavoite kuin työllistyminen; olipa se sitten työ avoimilla työmarkkinoilla tai tuettu työllistyminen.Ammatillisessa koulutuksessa on huomiota kiinnitetty erityisesti koulutuspolun nivelvaiheisiin:peruskoulusta ammatilliseen koulutukseen ja koulutuksesta työelämään siirtymiseen. Nivelvaiheistaon käytetty myös ensimmäisen ja toisen siirtymän käsitteitä. Etenkin erityisoppilaitoksissaon ensimmäistä siirtymää eli ammatilliseen koulutukseen siirtymiseen liittyviä palveluita kehitetty:esimerkiksi tutustumiset, haastattelut ja koulutuskokeilut. Myös sijoittumiseen opintojenjälkeen eli toiseen siirtymään liittyviä palveluita on kehitetty. Ongelmana jälkimmäisessä on, ettäsiihen liittyvät toimet käynnistetään liian myöhään. Ajattelutapaa tulisikin mielestäni muuttaasiten, että ammatillinen koulutus nähdään kokonaisuutena yhtenä siirtymänä työhön.Työllistymisen asettaminen ykköstavoitteeksi ohjaa luontevasti koulutuksen toteutusta opiskelijajatyöelämälähtöiseksi. Käytännössä se merkitsee sitä, että painopistettä siirretään yhä enemmänluokassa tapahtuvasta opettamisesta työvaltaiseen oppimiseen koulussa ja etenkin työpaikoilla.Kun toiminta siirtyy kontekstista toiseen, koulutusta järjestävään henkilöstöön kohdistuvaterilaiset osaamistarpeet kuin ennen. Tarvittavan tuen järjestäminen on mietittävä uudelleen, jakoko opetushenkilöstöltä vaaditaan yhä enemmän työelämätaitoja.