5.5 Arvon mekin ansaitsemme – työammattiopiskelukaupan alallaAnna-Maija Alarto”Hei kuule, mitäs sit kun me ollaan siellä töissä nin paljon, nin mehän jäädään sit koko ajan meidänopinnoissa jälkeen.” AnniParikymppisen opiskelijan huoli kuvastaa hyvin sitä ideologiaa, jonka varassa Suomi kouluttaanuoria ammattiin. Oppiminen nähdään valitettavan usein nimenomaan luokassa tapahtuvanaprosessina, jota työssä oppiminen korkeintaan täydentää. Teoriaopetuksella on valtava painoarvo,kun se vertautuu käytännön osaamiseen.Alun sitaatti lausuttiin ääneen tilaisuudessa, jossa tapasin työvaltaisin tavoittein merkonomiopintoihinhakeutumassa olevia opiskelijoita. Saman tunnin aikana opiskelijat toivat esiin muitakintulevaisuuden opintoihinsa liittyviä huolenaiheita. Toinen meitä keskusteluttanut murhe oli yhtäkuvastava. Ainakin yksi tapaamistani tulevaisuuden työammattiopiskelijoista mielsi työvaltaisenoppimisen olevan jotenkin epä-älyllistä puuhastelua:”Sitte ku me mennään töihin, me voidaan laittaa aivot narikkaan. Mehän ollaan siis niin tyhmiä,ettei meidän aivot kuitenkaan opi mitään ninku muut oppii koulussa.” TimoTimo ja Anni kuuluvat joukkoon, joka soveltuu työammattiin nimenomaan omien vahvuuksiensavuoksi. Heillä on työn tekemisen ja työssä käymisen taito. Itse he eivät vielä kykene näkemäännoita taitoja vahvuuksina. Pikemminkin he peilaavat itseään siihen ideologiaan, joka arvostaakoulussa oppimista, teorian hallitsemista ja tutkinnon saavuttamista. Tuossa ideologiassa ei olesijaa työn tekemisen taidon arvostamiselle. Koulussa oppimisen korostuminen ja teoriaosaamisenpainottuminen kouluopinnoissa on surullisella tavalla stigmatisoinut Timon ja Annin ja monetmuut. Heikko koulumenestys on murentanut itsetuntoa. He ovat tipahtaneet etsimään väyläänsäkoulutusjärjestelmän ulkoreunalta, koska peruskoulutuksen teoreettiset oppimäärät ja tavoitteetovat heidät sinne lingonneet. Sama keskipakovoima yrittää sysätä heitä syrjään myös ammattiopinnoissa.Toivoisin, että niin sanottu työammatti pysäyttäisi tuon lingon. Tai vielä enemmän;loisi työn tekemisen taidosta ja ilosta sellaisen magneetin, joka vetäisi heitä ja muita heidän jäljessäänvoimalla yhteiskunnan keskiöön, työhön, ammattiin ja arvostukseen.Laiho kasvaa kyntäjälle, arvo työnsä täyttäjälleOppimisen toiminnallistaminen aloitettiin <strong>Kiipulan</strong> <strong>ammattiopisto</strong>n liiketalouden koulutusalallakeväällä 2004. Vanhat opetussuunnitelmat purettiin osiin ja niistä koottiin työelämän tehtäväkokonaisuuksiasimuloivia kokonaisuuksia, teemoja. Teemoihin koottiin työelämässä tarvittavanosaamisen kannalta keskeiset sisällöt ammattiaineita ja yhteisiä aineita integroiden. Asiakaspalvelutaidot,yritystoimintataidot ja kansalaistaidot saivat kukin oman teemansa. Oppiminen uudentoteutussuunnitelman mukaisin tavoittein käynnistyi syksyllä 2005 opintonsa alkaneidenopiskelijoiden koulutuksessa.54
Uusien kokonaisuuksien lisäksi myös oppimisympäristöjä uudistettiin – oppiminen muuttui yhteisöllisemmäksi,vuorovaikutuksellisemmaksi ja toiminnallisemmaksi. <strong>Kiipulan</strong> tarjoamia oppimisympäristöjäalettiin toden teolla hyödyntää syksyllä 2006. Jo tätä uudistusta luonnehdittiin vallankumoukseksikauppaopetuksen saralla. Tavoitteena oli kuitenkin edelleen luotsata opiskelijaapolullaan siten, että hän siirtyy työhön tai hyvään elämään merkonomin tutkinto taskussaan.Jo toteutussuunnitelmauudistuksen käynnistyessä oli havaittavissa, ettei se palvele kaikkia erityisoppilaitokseenhakeutuvia opiskelijoita. Tutkinto sinällään ei työllistä, eikä se tavoitteena olekaikille edes mielekäs. Lisäksi uudistuksesta huolimatta liiketalouden opinnoissa on edelleen sellaisiateoreettisia sisältöjä ja tavoitteita, joiden saavuttaminen ei ole kaikille mahdollista. Osallenäistä opiskelijoista mukautetuin tavoittein saavutettu tutkinto on mielekäs ratkaisu. Edelleenjoukossa on kuitenkin myös sellaisia opiskelijoita, joilla on vahvoja työelämävalmiuksia, vaikkateoreettinen oppiminen onkin työlästä tai jopa mahdotonta. Vahvuuksien varaan rakentuva työvaltainenoppiminen näyttäisi olevan heidän tapauksissaan selkeä työllistymisen väylä – vaikkeitutkintoa ikinä saavutettaisikaan. Tällaisen väylän ruoppaaminen ja sille luotsaaminen on nytmahdollistumassa.Valistus on viritetty, järki hyvä herätettyTyöammattiin tähtäävät opinnot tavoittelevat työllistymistä. Niinpä työhön tähtäävää yksilöllistäammattiopintopolkua on suunnattava yhteistyössä työelämän tarpeiden kanssa. Vuoden 2007Suomessa palvelualalla ja etenkin kaupan alalla on yhä enemmän sellaista työtä, joka kaipaa tekijöitä.Joten muistetaanpa tämä ja jatketaan keskustelua alun opiskelijaryhmän kanssa.Keskustelun edetessä mietimme ensiksi, millaisia taitoja työpaikalla voi oppia. Koska kaupanala on opiskelijaryhmämme todennäköisin työllistäjä, keskitymme kaupassa tapahtuvaan oppimiseen.Löydämme yhdessä asiakaspalvelutaitoja, joita voi toki koulussakin oppia mutta joidenoppiminen ihan oikeassa työpaikassa on paljon mielekkäämpää. Päädymme yhdessä siihentulokseen, että iloinen ja avoin mieli sekä hymy ovat perusta niille asiakaspalvelutaidoille, joitatyökokemus vahvistaa ja työn tekeminen opettaa. Tämä havainto saa meidät iloisiksi, hymyilemme;oppiminen on alkanut. Mietimme, mitä myymälässä tapahtuu ja millaisia asioita siellänäin ollen oppii. Puhumme esillepanosta, somistamisesta, hyllyjen täyttämisestä ja siitä, millaisiaerilaisia kauppoja ja myymälöitä on olemassa. Havaitsemme, että niissä on kaikissa paljonyhteistä. Myymälässä on perustaitoja, joita voi oppia kaupassa kuin kaupassa. Mietimme, miksikaupat ovat ylipäätään olemassa ja mihin ne pyrkivät. Olemme liiketoimintaosaamisen ja palveluosaamisenytimessä. Lopulta havaitsemme, että koulussa kannattaa hieman harjoitella vuorovaikutukseenja viestintään liittyviä asioita omalla äidinkielellä ja kenties myös jollakin vieraallakielellä. Tuumaamme myös, että on hyvä osata matematiikan perustaitoja ja harjaannuttaa niitäennen työelämään lähtöä. Lopuksi puhumme hieman kansalaistaidoista. Mutta aika rientää.Puheenvuoron ottaa Mikko:”Siis musta on tosi siistii oikeesti, että mä saan mennä töihin eikä mun tarvii enää ainakaan kauheestiistua koulussa. Siellä (töissä) on parasta, kun saa olla erilaisten ihmisten kanssa ja silleeniitä sit palvella. Ja mä voisin mennä vaikka kirjakauppaan, kun mä harrastan lukemista ja tiedänkirjoista sillee.”55