Nyelvtudományi közlemények 91. kötet (1990)

98 OSMO IKOLA
Kaikissa yksinkertaisissa tapauksissa, joita valtaosa objektitapauksista
on, normien mukainen kirjakieli noudattaa yksikön akkusatiivimuotojen
käytössä seuraavia sääntöjä: Yleensä akkusatiiviobjekti on päätteellinen
(esim. Luin kirjan). Akkusatiiviobjekti on päätteetön, jos objekti itse tai
sen pääsanana oleva infinitiivi riippuu imperatiivin l.tai 2. persoonasta
tai passiivimuodosta (esim. Luhekaamme kirja. Lue kirja. Kirja on luettu.
Antakaa hänen lukea kirja. Hänen käskettiin lukea kirja) tai jos objektin
pääsanana oleva infinitiivi on lauseen subjektina tai riippuu subjektista
(esim. On aiheellista lukea kirja. Minulla on lupa lukea kirja). Lisäksi lukusanat
(yksi-sanaa lukuum ottamatta) ovat objektina päätteettömässa muodossa
(esim. Ölen lukenut sata kirjaa).
Tähän saakka asia on selvä ja ei-suomalaisenkin suhteellisen helposti
opittavissa. Akkusatiiviobjektin kahtalainen muotoon kielihistoriallisestikin
selitettävissä (Hakulinen 1979. 538-542). Murteiden kantakin on suurin piirtein
yhtenäinen, joskin n'ykyinen kirjakieli eräässä kohdin on eri kannalla
kuin länsimurteet ja niihin tukeutuva vanha kirjakieli (Ikola 1967. 50-51).
Tätä yleissääntöa noudattavat sellaisetkin tapaukset kuin: Sain luvan
lukea kirjan. Minulle annettiin lupa lukea kirja. Sen sijaan sellaisissa tapauksissa,
joissa objekti ja sen pääsanana oleva infinitiivi ovat etäällä ja
syntaktisesti irrallaan lauseen predikaatista, on usein päätteetön akkusatiivi
riippumatta edellä mainituisa säännöistä. Nämä tapaukset voidaan jakaa
kahteen ryhmään:
1. Hallitus keskusteli mahdollisuudesta lopettaa lakko pakkokeinoin.
Rahaston menestys osoitta kansamme kykyä ymmärtää kansallisen sivistyksen
merkitys. Olemme maininneet Snellmanin yrityksen ratkaista kysymys
rahareformista.
Infinitiivi, johon objekti liittyy, on näissä tapauksissa substantiivin attribbuttina.
Substantiivi vuorostaan on lauseessa joko adverbiaalina tai objektina.
Käytäntö ei ole vakiintunut, vaan akkusatiiviobjektin muoto horjuu.
Usein kuitenkin kielenkäyttäjä hahmottaa substantiivin määritteineen
sellaiseksi jotenkin irralliseksi ja itsenäiseksi sanaryhmäksi, johon lauseen
predikaatin vaikutus ei ulotu; silloin hän käyttää päätteetöntä akkusatiivimuotoa.
2. Anker Jörgensen saanee tehtäväkseen muodostaa hallituksen/hallitus.
Tämä tekisi mahdolliseksi pysyttää maamme tutkimustyön/tutkimustyö
kansainvälisen kehityksen tasalla. Pääministeri piti mahdollisena antaa
palkansaajille veronalennuksen/veronallenus.
Objektin pääsanana oleva infinitiivi on näissä tapauksissa lauseessa objektina.
Olennaista on, että lauseessa on lisäksi ns. predikatiiviadverbiaali,
jonka sija on translatiivi tai essiivi (tehtäväkseen, mahdolliseksi, mahdollisena).
Ölen pannut näkyviin molemmat akkusatiiviobjektin vaihtoehtoiset
Nyelvtudományi Közlemények 91. 1990.