Lataa ilmaiseksi Taidetta suunnitteluun - Taideteollinen korkeakoulu

Julkishallinto sekä luo että toteuttaa taidetoiveita. Ympäristö- ja taidehallinnolla
on edelleen keskeinen, jopa monopoliasema tuottaa taidehankkeita
julkiseen tilaan. Sektorihallinto on taideyhteistyön byrokraattinen toimintaympäristö,
jossa vallitsevat organisaatioiden ja ammattikuntien reviirit.
Niillä toimivat toisaalta kaupunkisuunnittelijat ja rakentajat, toisaalta taiteen
asiantuntijat ja taiteilijat.
Käsittelen taideyhteistyön mahdollisuuksia sektorihallinnon sisällä ja
sen suhteina muihin organisaatioihin sekä yksittäisiin taiteilijoihin. Luku
muodostaa parin prosessia käsittelevän 3. luvun kanssa, sillä julkishallinnon
rakenteet ohjaavat taideyhteistyöhankkeiden prosesseja, joissa vaikuttaa
julkishallinnon tavoittelema rationaalisuus. ¹
Ympäristöhallinto ja taidehallinto vaikuttavat yhteistyön mahdollisuuksiin
sekä julkishallinnon sisällä että hallintosektoreiden tilaamissa hankkeissa.
Nämä hallintosektorit ovat olleet myös taidetoiveiden keskeisiä toteuttajia.
Käytän kulttuurihallinnosta rinnakkaista käsitettä taidehallinto,
koska käytän kulttuurikäsitettä tässä tutkimuksessa laajemmassa merkityksessä.
Tarkasteluni perustuu erityisesti institutionaaliseen taideteorian
näkemykseen siitä, että taidejärjestelmä jakautuu taiteenaloittain alajärjestelmiin,
joista käsittelen erityisesti kuvataiteen järjestelmää. ²
Taiteilijoiden palkkaaminen kaupunkisuunnitteluun alue- tai kuntahallinnon
sisälle on vaikeaa, koska taiteilijat eivät perinteisesti kuulu kaupunkisuunnittelun
hallintosektorin toimialaan ja ympäristö- ja taidehallinnon
1 Rationaalisuuden ja byrokratian käsitteistä Max Weber (1920) 1989: 47–54. Weberin tulkinnoissa
byrokratia perustuu ennustettavaan ja säädeltyyn asiantuntijuuteen perustuvaan toimintaan
esimerkiksi erotuksena monarkin käyttämään valtaan. Rationaalisuudella viittaan tässä yhteydessä
julkishallinnon byrokraattisuuteen formaalin rationaalisuuden toteuttajana hierarkkisessa
asiantuntijajärjestelmässä, jossa vaarana on substantiaalisten päämäärien unohtaminen
toiminnan tehokkuuden ja sääntöjen noudattamisen sijasta.
2 Malkavaara 1989: 42.
2. luku 105