Lataa ilmaiseksi Taidetta suunnitteluun - Taideteollinen korkeakoulu

litsevien ihanteiden, uskonnollisten, hallinnollisten ja kulttuuristen arvostusten
mukaan.
Odotus yhtenäisestä taiteellisesta kokonaisuudesta, joka toistuu antiikin,
keskiajan ja barokin kaupunkitilojen tulkitsemisessa kokonaistaideteoksiksi,
aiheuttaa vaikeuksia taidetoiveiden toteutumiselle. Richard Wagnerin
käsite kokonais- tai yhtenäistaideteoksesta, Das Kunstwerk der Zukunft,
vuodelta 1850 sai vuonna 1919 arkkitehti Walter Gropiuksen perustaman
Bauhaus-koulun myötä merkityksen arkkitehtuurin ja kuvataiteiden yhteytenä,
joka on ulotettu jälkikäteen myös menneeseen. Yrjö Sepänmaan
mukaan kokonaistaideteoksessa on kyse esteettisen käsitteen laajasta merkityksestä
eräänlaisena superkauneutena, jossa eriarvoista muodostuu synteettinen
kokonaisuus, jolla on kokonaisuutena esteettisiä ominaisuuksia.
Kokonaistaideteos voi olla jonkin perinteisen lajin hallitsema ja muita hyväkseen
käyttävä tai omaksi lajikseen vähitellen eriytyvä yhdistelmä tai jakamaton
yksikkö, monoliittinen kokonaistaiteen laji. Sepänmaan määritelmä
on sovellettavissa hyvin esimerkiksi Bauhausin yhtenäistä tyyliä noudattavaan
kokonaistaideteoksen ideaan, mutta kaupungin yhteydessä Sepänmaa
kuitenkin liittää kokonaistaideteokseen ajatuksen historiallisesti ja toiminnallisesti
kerroksellisesta kylästä tai kaupungista viitaten eräänlaiseen hallittuun
monimuotoisuuteen. ²¹
Taidetoiveissa tavoite kokonaistaideteoksesta ylläpitää taiteiden hierarkiaa
ja illuusiota kaupunkitilasta, jonka ominaispiirteet noudattavat yhden
suunnittelijan taiteellista näkemystä. Kaupunkirakennustaiteen kokonaistaideteoksien
esimerkkeinä on käytetty usein täysrenessanssin ja barokin
kaupunkitiloja, joissa arkkitehtuuri ja kuvataiteet noudattavat samaa tyylisuuntausta.
Koska arkkitehtuuri ja nykytaide eivät enää yleensä sitoudu
yhtenäiseen tyyliin, nojaavat taidetoiveiden esittäjät väistyneeseen tulkintaperinteeseen
perustellessaan taiteen tehtävää taidehistoriallisten tyylikausien
avulla.
Ristiriitoja aiheuttaa myös se, että modernistista ihannetta kuvataiteen ja
arkkitehtuurin tasaveroisuudesta on perusteltu juuri renessanssin taiteilijaarkkitehtien
kuten Leon Battista Albertin (1404–1472), Leonardo da Vincin
(1452–1519) tai Michelangelon (1475–1564) avulla.
21 Sepänmaa 1991: 52–53 esittää kokonaistaideteoksen tehtävää suunnittelijalle erilaisuuden
jäsentämisenä. Ajatus on kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, että monien arvostettujen alueiden
historiallisten kerrostumien on nähty syntyneen juuri suunnittelematta kuten Tampereen
Pispalan alueella.
56 taidetta suunnitteluun