Lataa ilmaiseksi Taidetta suunnitteluun - Taideteollinen korkeakoulu

käytännöissä kuin yhteisötaiteilijoiden käynnistämissä projekteissa.
Vuorovaikutusta säätelevät kaupunkisuunnittelussa julkishallinnon käytännöt
ja resurssit sekä julkisen tilan yhteisöllisissä taidehankkeissa taiteilijan
lisäksi yleensä taidemuseot tai taidehankkeita rahoittavat yritykset.
Kaupunkisuunnittelijalle työn teko osallistumiskäytännöissä on julkilausuttua:
työlle on asetettu ennalta tavoitteita, jotka on kirjattu osallistumis- ja
arviointisuunnitelmaan. Sen sijaan taiteilijan suhde instituutioon on kätketympi:
taidemuseo tai taidehankkeen rahoittajan vaikutukset yhteisöllisen taidehankkeen
sisältöön riippuvat taiteilijan kyvystä ensinnä arvioida ja toiseksi
välittää yhteisölle tietoa siitä, mihin ja miten taidehanke kytkeytyy. ⁹⁹
Haastatteluissa tulee esille, että taiteilija ja suunnittelija ovat yleiskäsitteitä,
minkä vuoksi niiden rinnastaminen keskustelijoina vaatii tarkennuksia.
Vain osa taiteilijoista pyrkii käsittelemään erityisesti yhteisöissä elettyä,
sosiaalista ja mentaalista tilaa, vaikka sekä useat teoreetikot että haastattelemani
henkilöt ovat korostaneet yhteisöllisyyttä nousevana tekemisen tapana.
Haastatteluaineistossa taidetta koordinoivat asiantuntijat korostivat, että
on tärkeä luoda yhteys yleisöön. Muiden haastateltujen kiinnostus sosiaalisten
kontaktien luomiseen yleisön kanssa vaihteli: kun yhden mielestä
taiteilijalla voi olla erityisiä keinoja toimia yhteisöjen kanssa kaupunkitilan
muuttamisessa, korostaa toinen, ettei psykologin tai ympäristöpsykologin
rooleissa tarvita taiteilijan ammattitaitoa. ¹⁰⁰
Museonjohtaja Päivi Kiiski painottaa osallistamista taiteilijan tärkeänä
tulevaisuuden taitona:
”Ehkä jatkossa, kun tämä ihmisten osallistaminen on tärkeää, varmasti
sosiaaliset taidot tulevat olemaan tärkeitä. Näyttelyidenkin suhteen yritetään
saada ihmisiä enemmän mukaan keskustelemaan näitä omia arviointejaan.
Ei ole enää niin kuin vanhassa museopedagogiassa, että me kerromme,
mikä on merkitys, ja ihmiset kuuntelevat vaan, että he saavat kertoa, miten
taiteilija tai hän itse näkee ympäristön ja miksi hän tekee näin. Näin syntyy
se kommunikointitapa. Taiteilija taas ehkä näkee ne mahdollisuudet sitten,
kun on saanut ideoita kaupunkilaisilta.” ¹⁰¹
Taideyhteistyöpyrkimysten ja keskusteluiden yhdistämisen kannalta on
ymmärrettävä, että yhteisötaide, jossa yhteisön ja taiteilijan suhde korostuu
erityisesti, on edelleen marginaalinen taiteen alue. Vastaavasti vain osa
kaupunkisuunnittelijoista on erityisen kiinnostunut kuulemaan yhteisöjä
ja toimimaan heidän kanssaan. Sekä suunnittelijoissa että taiteilijoissa
99 Vrt. Alasuutarin institutionaalinen vuorovaikutus. 2007: 127.
100 Schakir 2004: kommentti 76, Korhonen 2004: Kommentit 55 ja 56, Ikonen 2004: kommentti 60,
Ulla Kirsti Junttila 2004: kommentti 74.
101 Kiiski 2004: kommentti 48.
5. luku 285