Lataa ilmaiseksi Taidetta suunnitteluun - Taideteollinen korkeakoulu
Lataa ilmaiseksi Taidetta suunnitteluun - Taideteollinen korkeakoulu
Lataa ilmaiseksi Taidetta suunnitteluun - Taideteollinen korkeakoulu
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
nittelu, mutta myös herätesuunnittelu. Pakarinen korostaa, miten ”markkinoiden<br />
sujuvoittamisen tehtävä alkaa tuntua luonnolliselta motiivilta suunnittelulle<br />
kuin hyvinvoinnin tasaaminen aikoinaan” ja kuinka suunnittelun<br />
yhteiskunnallinen funktio painottuu markkinataloudellisen edun ajamiseen.<br />
¹⁵ Pertti Vuorela puolestaan on määritellyt näitä suunnittelumuutoksia<br />
intressipohjaisena suunnitteluna, jossa eri intressitahot haluavat osallistua<br />
ja vaikuttaa <strong>suunnitteluun</strong>: vahvimpia niistä ovat yritykset, maanomistajat<br />
ja sijoittajat asukasryhmien jäädessä usein heikoiksi intressitahoiksi ilman<br />
aineellisia tai ammatillisia valmiuksia. ¹⁶<br />
Sekä trendi- että herätesuunnittelussa kaupunkihallinto siirtää valtaa<br />
markkinavoimille ja siinä mielessä suuntaa uudelleen koko suunnittelun<br />
tehtävää sitoutuessaan yrityselämään erityisillä kumppanuus- ja sopimuskäytännöillä.<br />
¹⁷ Kimmo Kurunmäki vertaa suomalaisia käytäntöjä brittiläisten<br />
lisäksi myös saksalaisiin. Kurunmäki nimeää kolme suunnittelulinjaa<br />
siitä, miten kumppanuussuhteisiin perustuva suunnittelu on organisoitu.<br />
Ensimmäisessä, joka on Suomessa yleisin, julkinen sektori koordinoi<br />
suunnittelua tilaajana. Kaupunkihallinnon virkamiehet tekevät maankäyttösopimukset<br />
kumppaneiden ja suunnittelukonsulttien kanssa, ja pääasiassa<br />
viranomaiset asettavat suunnittelun tavoitteet. Malli perustuu julkissektorin<br />
maanomistukseen.<br />
Toinen linja perustuu julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhön. Kurunmäki<br />
kuvaa näitä kumppanuussuhteita ad hoc -suhteiksi, jotka perustuvat<br />
yksittäisten toimijoiden tapauskohtaiseen yhteistyöhön ja neuvotteluihin.<br />
Public-private-yhteistyö neuvotteluina julkishallinnon säätelyn sijaan<br />
on muodostunut vakiintuneeksi käytännöksi, jossa kaupungit houkuttelevat<br />
elinkeinoelämää sijoittumaan omille alueilleen.<br />
Kolmannessa mallissa on kyse erityisjärjestelyistä, joissa formaalin kaupunkisuunnittelun<br />
rinnalle luodaan uusia instrumentteja, kuten Isossa-<br />
Britanniassa Urban Development Corporations (udc), yritysalueita (enterprise<br />
zones ezs), sekä rajoitetun säätelyn vyöhykkeitä, joilla on omat<br />
formaalista suunnittelumenettelystä poikkeavat suunnitteluehtonsa (simplified<br />
planning zones). Suomessa tämän mallin ainoa muoto on kehittämisalue.<br />
Erityisjärjestelyissä kaupunkihallinto voi muodostaa yritysten<br />
kanssa kumppanuuteen perustuvia kehitysyhtiöitä. Ne muodostavat pitkäaikaisen<br />
instituution, joka saattaa syrjäyttää formaalin suunnittelumenet-<br />
15 Mäntysalo 2004: 3-11. Eri tyylejä ovat määritelleet Brindley, Rydin ja Stoker 1989 lähinnä<br />
Ison-Britannian mukaan. Pakarinen 1990: 7, 12,16. Myös käännökset trendi- ja herätesuunnittelu<br />
Pakarisen artikkelissa Mitä tapahtuikaan suunnittelulle – ja mitä se oikeastaan on? ys 2/90, 4–16.<br />
Brindleyn, Rydinin ja Strokerin kaaviossa 1980-luvun markkinakriittisinä suunnittelutyyleinä<br />
esitetään säätelevä suunnittelu (regulative planning), yhteisöjä mukaan kutsuva suunnittelu<br />
(popular planning) ja julkinen investointi suunnittelu (public-investment planning).<br />
16 Vuorela 1991: 140–141, Puustinen 2001: 37.<br />
17 Pakarinen 1992b: 105–106, 1990: 11–12.<br />
4. luku 223
Change language