Opinto-opas 2000-2002 - Oulu
Opinto-opas 2000-2002 - Oulu
Opinto-opas 2000-2002 - Oulu
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
teutetaan joka toinen vuosi (tarpeen mukaan joka<br />
vuosi), käynnistyy syksyllä <strong>2000</strong>.<br />
Kurssikirjallisuus: Melville, S. & Goddard,<br />
W. Research Methodology; An Introduction for<br />
Science & Engineering Students. Kenwyn 1996,<br />
Juta & Co Ltd. 167 s. Oheismateriaalia jaetaan<br />
luentojen yhteydessä.<br />
47105A Prosessiteollisuuden rakennemateriaalit<br />
Lukukausi Luentoja Suunn. harj. Laajuus ov.<br />
Kl 20 6 1<br />
Opettaja: Prosessitekniikan assistentti<br />
Tavoitteet: <strong>Opinto</strong>jakson suoritettuaan opiskelija<br />
tuntee rakennemateriaalien kuten metallien,<br />
metalliseosten, lasin, keraamisten materiaalien,<br />
sementin, muovien, kumien, pinnoitteiden jne.<br />
käyttökelpoisuuden prosessiteollisuudessa korroosio-,<br />
kulutus-, tulenkestävyyden sekä kuumalujuuden<br />
kannalta. Lisäksi hän omaa perustiedot<br />
metalliopista, korroosiosta ja korroosionestosta.<br />
Sisältö: 1. Korroosio ja korroosionesto. 2.<br />
Metalliopin perusteet. 3. Metallit ja niiden seokset.<br />
4. Lasit. 5. Keraamiset materiaalit. 6. Sementit.<br />
7. Muovit. 8. Kumit. 9. Maalaukset.<br />
Toteutus: Luennot järjestetään yhden periodin<br />
aikana kevätlukukaudella.<br />
Kurssikirjallisuus: Luennot ja luentomoniste;<br />
vaihtoehtoisesti: Lindroos et al.: Uudistettu<br />
Miekk-Ojan metallioppi. M. Fontana, N.<br />
Greene: Corrosion Engineering L. Shreir: Corrosion.<br />
Z: Jastrzebski: The nature and properties<br />
of engineering materials. H. Kleemola: Materiaalin<br />
suunnittelu. INSKO:n kurssimonisteet.<br />
Teknilliset aikakauslehtiartikkelit.<br />
48370S Teollinen ekologia ja kierrätystekniikka<br />
(Industrial<br />
Ecology and Recycling)<br />
Lukukausi Luentoja Suunn. harj. Laajuus ov.<br />
Sl 3<br />
Opettaja: TkL E. Pongracz<br />
Sisältö: Teollinen ekologia lähestyy systeemiteknisesti<br />
ja ekologisesti tuotteen koko elinkaarta<br />
integroidakseen tuotannon ja kulutuksen lohkot<br />
yhteen tavoitteenaan vähentää sekä raaka-aineiden<br />
kulutusta että ympäristöpäästöjä. Pyritään<br />
aine- ja energiavirtojen tutkimiseen siten, että<br />
jäljitellään luontoa lopullisena tavoitteena jätevirtojen<br />
eliminointi tai ainakin minimointi.<br />
Avaintekijä teollisessa ekologiassa on siis symbioosi<br />
eri yritysten välillä. Kuten luonnolliset<br />
organismit, jotka ovat riippuvaisia toisistaan<br />
ravintoaineiden takia ja käyttävät hyväksi toistensa<br />
jätteitä, myös yritykset vaihtavat sivutuotteita<br />
käyttääkseen niitä raaka-aineinaan mieluummin<br />
kuin käyttäisivät neitseellisiä materiaaleja<br />
ja heittäisivät pois jätteet.<br />
Tuotteiden, sivutuotteiden ja päästöjen, joiden<br />
ennen katsottiin jättävän teollisuuslaitoksen<br />
kokonaan, katsotaan olevan edelleen osa systeemiä<br />
ja laitoksen sisäistä vastuuta. Teollinen ekologia<br />
vaatii sekä sisäistä että ulkoista kierrätystä,<br />
jolloin käytetään yhden tehtaan sivutuote toisen<br />
laitoksen raaka-aineena. Asioiden hoitaminen<br />
vaatii yhä enemmän kokonaisvaltaista koordinointia<br />
ja suunnittelua.<br />
Teollisessa ekologisessa hyödynnetään ensisijassa<br />
prosessisuunnittelun mahdollisuudet vähentää<br />
ympäristöpäästöjä ja haitallisia sivutuotteita.<br />
Hyvin ratkaiseva osa on myös kierrätystekniikan<br />
hallinnalla ja sivutuotteiden hyödyntämisellä.<br />
Tärkeän osan teollista ekologiaa muodostaa<br />
elinkaariarviointi. Elinkaariarviointi kehittyneessä<br />
muodossaan on erittäin käyttökelpoinen<br />
tapa arvioida ja vertailla eri tuotteiden ja prosessien<br />
kokonaisympäristöhaittoja, jolloin tuotteiden<br />
ja prosessien kehitysresurssit voidaan allokoida<br />
ekologisesti oikeisiin kohteisiin.<br />
Elinkaariarvioinnin avulla havaitaan joskus, että<br />
kierrättäminen ei kannata ekologisesti. Tällöin<br />
pitää tietää, miten aine voidaan tehdä mahdollisimman<br />
haitattomaksi ja missä muodossa se on<br />
viisainta laittaa takaisin luontoon ilman, että se<br />
aiheuttaa ympäristövaurioita. Tuotekehitysresurssien<br />
oikea, maksimaalisen ekologisen hyödyn<br />
periaatteen mukainen kohdentaminen vaatii<br />
myös luonnontieteilijöiden mukaan ottamista<br />
kokonaisvaltaiseen prosessisuunnitteluun.<br />
PO 173
Change language