I luku - EU Bookshop - Europa

Unionin yleinen tuomioistuin Toiminta
4 Oikeuskäytäntö yrityskeskittymien valvonnan alalla
a) Kannekelpoinen toimi
Asiassa T-58/09, Schemaventotto vastaan komissio, 2.9.2010 annetussa määräyksessä (ei vielä julkaistu
oikeustapauskokoelmassa) tuotiin täsmennystä asetuksen (EY) N:o 139/2004 14 21 artiklan
soveltamiseen. Asia koski Abertis Infrastructures SA:n ja Autostrade SpA:n välistä yrityskeskittymää,
jonka komissio aluksi hyväksyi mutta jonka perustamisesta yritykset sittemmin luopuivat erityisesti
Italian lainsäädännön kehitykseen liittyvien vaikeuksien takia. Asiaa koskeva Italian lainsäädäntö
oli nimittäin todettu komission alustavassa arvioinnissa asetuksen N:o 139/2004 21 artiklan vastaiseksi.
Kun tähän lainsäädäntöön oli ehdotettu muutoksia, komissio kuitenkin ilmoitti 13.8.2008 Italian
viranomaisille päättäneensä lopettaa asetuksen N:o 139/2004 21 artiklan nojalla aloittamansa
menettelyn. Komissio ilmoitti päätöksestä kantajalle 4.12.2008 päivätyllä kirjeellä, josta tämä nosti
kanteen unionin yleisessä tuomioistuimessa.
Kanteesta annetussa määräyksessä katsottiin, että kyseisellä kirjeellä komissio oli ainoastaan ilmoittanut
päätöksestään olla jatkamatta asiaa Abertis/Autostrade koskevaa menettelyä, jossa oli
kyse alustavassa tutkinnassa todetuista mahdollisista rikkomuksista, eikä tämä alustava tutkinta
koskenut uusien kansallisten säännösten hyväksymistä.
Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin tutki, onko kyseinen toimenpide kannekelpoinen eli onko
sillä sellaisia sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa
selvästi. Tältä osin tuomiossa huomautettiin, että asetuksen N:o 139/2004 21 artiklan
4 kohdassa säädetty menettely koskee tosiasiallisten yrityskeskittymien valvontaa, joka asetuksen
nojalla on komission vastuulla. Komission kuuluu näin ollen tehdä kyseisestä jäsenvaltiosta päätös,
jossa joko tunnustetaan yleinen etu, koska se on sopusoinnussa unionin oikeuden yleisten
periaatteiden ja muiden unionin sääntöjen kanssa, tai ei tunnusteta tällaista etua, koska se ei ole
sopusoinnussa näiden periaatteiden ja sääntöjen kanssa. Kun kuitenkin keskittymästä oli tässä tapauksessa
jo luovuttu, komissiolla ei ollut enää toimivaltaa päättää 21 artiklan 4 kohdan nojalla
aloittamaansa menettelyä kansallisilla toimenpiteillä suojatun yleisen edun tunnustamista koskevalla
päätöksellä.
Tähän päätelmään ei vaikuta mitenkään se, että asetuksen N:o 139/2004 21 artiklan 4 kohdassa
säädetyllä menettelyllä ei ole pelkästään objektiivinen vaan myös subjektiivinen funktio, nimittäin
keskittymähankkeeseen osallistuvien yritysten etujen suojaaminen oikeusvarmuuden ja asetuksessa
säädetyn menettelyn nopean kulun turvaamiseksi, koska tämä subjektiivinen funktio kävi
tarpeettomaksi yritysten luovuttua hankkeesta.
Komissiolla ei näin ollen ollut muuta vaihtoehtoa kuin tehdä muodollinen päätös menettelyn päättämisestä.
Koska tällä päätöksellä ei ollut muita oikeudellisia vaikutuksia, sitä ei voitu katsoa kannekelpoiseksi
toimeksi.
Asiassa T-279/04, Éditions Jacob vastaan komissio, 13.9.2010 annetussa tuomiossa (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa,
muutoksenhaku vireillä) oli kyseessä oikeudenkäyntiväite, jonka komissio
esitti Vivendi Universal Publishingin ja Lagardèren välisen keskittymän hyväksymisestä omaisuuserien
luovutusta koskevin ehdoin tehtyä komission päätöstä vastaan nostetusta kanteesta. Komissio
väitti, että sen perusteellisen tutkinnan aloittamisesta tekemä aiempi päätös merkitsi Natexis
Banques Populaires SA:n ennakkoon ostamien omaisuuserien implisiittistä mutta väistämätöntä
14 Yrityskeskittymien valvonnasta 20.1.2004 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 139/2004 (EUVL L 24, s. 1).
122 Vuosikertomus 2010