I luku - EU Bookshop - Europa

Unionin yleinen tuomioistuin Toiminta
samankaltaisia, vain tavaramerkkejä, jotka ovat yleisesti tunnettuja Pariisin yleissopimuksen 22
6 bis artiklassa tarkoitetussa merkityksessä ja joiden rekisteröinnistä on esitetty näyttöä. Tuomiossa
täsmennettiin vielä, että tekijänoikeus ei ole asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu
”liike-elämässä käytetty merkki”, kuten saman asetuksen 52 artiklan sisäisestä rakenteesta voidaan
johtaa. Viimeksi mainitun artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla yhteisön tavaramerkki julistetaan
mitättömäksi, jos on olemassa asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu aikaisempi
oikeus ja jos mainitussa kohdassa esitetyt edellytykset täyttyvät. Saman artiklan 2 kohdan c alakohdassa
säädetään, että yhteisön tavaramerkki julistetaan mitättömäksi myös, jos sen käyttö voidaan
kieltää ”muun” aikaisemman oikeuden ja erityisesti tekijänoikeuden perusteella. Tästä seuraa,
että tekijänoikeus ei kuulu asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin aikaisempiin
oikeuksiin.
3 Ehdottomat hylkäysperusteet ja suhteelliset hylkäysperusteet
Edellä mainitussa asiassa JOSE PADILLA annetussa tuomiossa korostettiin, että asetuksen N:o 40/94
42 artiklan 1 kohdan sanamuodosta sekä sanotun asetuksen 42 ja 43 artiklan rakenteesta seuraa,
että saman asetuksen 7 artiklassa tarkoitettuja ehdottomia hylkäysperusteita ei ole tarkasteltava
väitemenettelyssä. Asetuksen N:o 40/94 42 artiklan 1 kohdassa mainitut perusteet, joihin
väite voi perustua, ovat yksinomaan kyseisen asetuksen 8 artiklassa tarkoitetut suhteelliset
hylkäysperusteet.
4 Menettelytapaa koskevat seikat
Asiassa T-225/09, Claro vastaan SMHV – Telefónica (Claro), 28.4.2010 annetulla tuomiolla (ei julkaistu
oikeustapauskokoelmassa, muutoksenhaku vireillä) hylättiin kanne sellaisesta SMHV:n valituslautakunnan
päätöksestä, jossa katsottiin, ettei valitusta voitu ottaa tutkittavaksi, koska kantaja ei ollut
toimittanut kirjallisia perusteluja asetuksen N:o 40/94 59 artiklassa säädetyssä määräajassa. Kantajan
mukaan kirjallisten perustelujen toimittaminen oli tarpeetonta, koska kanteella ensinnäkin
riitautettiin kokonaisuudessaan väiteosaston päätös, jolla väite hyväksyttiin asetuksen N:o 40/94
8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun suhteellisen hylkäysperusteen perusteella, ja toiseksi
siksi, että SMHV:n elinten välillä on toiminnallinen jatkuvuus, joten niiden on perusteltava
päätöksensä viittaamalla edellisen asteen elimen menettelyyn. Tuomiossa korostettiin, että kirjallisten
perustelujen esittäminen ei ole missään tapauksessa tarpeetonta, sillä valituksen tekijällä
on velvollisuus perustella valituksensa valituslautakunnalle. Valituslautakuntaa ei voida velvoittaa
päättelemällä määrittämään perusteluja, joihin sen käsiteltäväksi saatettu valitus perustuu. Toiminnallisen
jatkuvuuden osalta tuomiossa sovellettiin jälleen asiassa SMHV vastaan Kaul 23 13.3.2007
annetussa tuomiossa esitettyjä periaatteita täsmentämällä, että asetuksen N:o 40/94 62 artiklan
1 kohdasta seuraa, että valituslautakunnan on sen käsiteltäväksi saatetun valituksen johdosta tutkittava
pääasia uudelleen kokonaan niin oikeudellisten kuin tosiseikkojenkin osalta. Tämä tutkinta
kuitenkin edellyttää, että valitus täyttää tutkittavaksi ottamisen edellytykset, sillä jos näin ei ole,
valituslautakunnan on hylättävä se pääasiaa tutkimatta.
Asiassa T-487/08, Kureha vastaan SMHV – Sanofi-Aventis (KREMEZIN), 16.6.2010 annetussa tuomiossa
(ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) otettiin kantaa sellaisen Maailman henkisen omaisuuden
järjestön (WIPO) julkaisun näyttöarvoon, joka esitettiin todisteena aikaisemman tavara merkin
olemassaolosta vasta määräajan päättymisen jälkeen. Tuomiossa katsottiin, etteivät asetusten
22 Teollisoikeuksien suojelemista koskeva 20.3.1883 tehty Pariisin yleissopimus, sellaisena kuin se on tarkistettuna
ja muutettuna.
23 C-29/05 P (Kok., s. I-2213).
132 Vuosikertomus 2010