I luku - EU Bookshop - Europa
I luku - EU Bookshop - Europa
I luku - EU Bookshop - Europa
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Oikeuskäytäntö Unionin tuomioistuin<br />
misen seurauksista on todettava, että peruuttamisilmoituksen antamisesta seuraa niin kuluttajan<br />
kuin elinkeinonharjoittajankin kannalta palaaminen alkutilanteeseen. Tässä samassa direktiivissä<br />
ei kuitenkaan suljeta pois sitä, että kuluttajalla voi tietyissä erityistapauksissa olla velvoitteita<br />
elinkeinonharjoittajaa kohtaan ja hän voi mahdollisesti joutua kantamaan tiettyjä seurauksia<br />
peruuttamis oikeutensa käytöstä.<br />
Vastaavan kysymyksenasettelun osalta unionin tuomioistuin katsoi kuluttajansuojaa etäsopimuksissa<br />
koskevassa asiassa Heinrich Heine (C-511/08, tuomio 15.4.2010), että direktiivin 97/7/EY 26<br />
6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan toista virkettä ja 2 kohtaa on tulkittava siten, että<br />
kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan elinkeinonharjoittaja voi etäsopimuksen osalta veloittaa<br />
tavaroiden toimituskulut kuluttajalta siinä tapauksessa, että kuluttaja käyttää peruuttamisoikeuttaan,<br />
on ristiriidassa niiden kanssa. Peruuttamisen oikeudellisia seurauksia koskevien direktiivin<br />
säännösten tavoitteena on selvästi se, ettei peruuttamisoikeuden käyttämistä tehtäisi<br />
kuluttajan kannalta vähemmän houkuttelevaksi. Tämän tavoitteen vastaista olisi näin ollen tulkita<br />
näitä säännöksiä siten, että niissä annettaisiin jäsenvaltioille lupa sallia se, että toimituskulut<br />
veloitetaan kuluttajalta tällaisessa peruuttamistapauksessa. Tavaroiden välittömien palautuskustannusten<br />
lisäksi myös niiden toimituskulujen veloittaminen kuluttajalta olisi lisäksi omiaan<br />
vaarantamaan etäsopimuksen osapuoliin kohdistuvien riskien tasapainoisen jaon, koska kaikki<br />
tavaroiden kuljettamiseen liittyvät kustannukset jäisivät kuluttajan vastuulle.<br />
Kaupallisia käytäntöjä koskevista tapauksista mainittakoon vielä asia Lidl (C-159/09, tuomio<br />
18.11.2010), jonka taustalla oli elintarvikemyymälän mainoskampanja. Kyseinen myymälä oli julkaissut<br />
paikallislehdessä mainoksen, jossa vertailtiin kassakuitteja, joissa lueteltiin eri tuotteita, lähinnä<br />
elintarvikkeita, jotka oli ostettu kahdesta eri elintarvikemyymäläketjusta, ja joista ilmeni eri<br />
kokonaiskustannukset. Kilpailija, johon tässä viitattiin, riitautti kyseisen menettelytavan. Unionin<br />
tuomioistuin totesi heti alkuun, että harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta annettua direktiiviä<br />
27 on tulkittava niin, että pelkästään se, että elintarvikkeiden syötävyyden ja kuluttajan niistä<br />
saaman mielihyvän välillä on eroja sen mukaan, mitkä ovat elintarvikkeiden valmistusolosuhteet<br />
ja -paikka, raaka-aineet ja valmistaja, ei ole omiaan sulkemaan pois sitä, että mainittujen tuotteiden<br />
vertailu voi täyttää mainitussa säännöksessä säädetyn vaatimuksen, jonka mukaan kyseisten tuotteiden<br />
on tyydytettävä samoja tarpeita tai niiden on oltava aiottu samaan tarkoitukseen eli niiden<br />
on oltava riittävässä määrin keskenään vaihdettavissa 28 . . Jos nimittäin päätettäisiin, että vain kahta<br />
samaa elintarviketta voidaan verrata, suljettaisiin pois kaikki todelliset mahdollisuudet vertailevaan<br />
mainontaan erään erittäin tärkeän kulutustavaroiden ryhmän osalta. Unionin tuomioistuin lisäsi,<br />
että kahden kilpailevan myymäläketjun myymien elintarvikkeiden hintojen vertailua koskeva mainos<br />
voi olla harhaanjohtava 29 , jos kaikkien esillä olevassa asiassa merkityksellisten olosuhteiden<br />
perusteella ja erityisesti tähän mainokseen sisältyvien tietojen tai siinä mainitsemattomien seikkojen<br />
perusteella katsotaan, että merkittävä joukko kuluttajia, joille mainos on osoitettu, saattaa<br />
tehdä ostopäätöksensä sellaisen virheellisen käsityksen perusteella, jonka mukaan mainostajan<br />
suorittama tuotteiden valinta edustaa mainostajan yleistä hintatasoa kilpailijan hintatasoon ver-<br />
26 Kuluttajansuojasta etäsopimuksissa 20.5.1997 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/7/EY<br />
(EYVL L 144, s. 19).<br />
27 Harhaanjohtavaa mainontaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä<br />
10.9.1984 annettu neuvoston direktiivi 84/450/ETY (EYVL L 250, s. 17), sellaisena kuin se on muutettuna<br />
harhaanjohtavaa mainontaa koskevan direktiivin 84/450/ETY muuttamisesta sisällyttämällä siihen vertaileva<br />
mainonta 6.10.1997 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/55/ETY (EYVL L 290, s. 18).<br />
28 Harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta annetun direktiivin 84/450, sellaisena kuin se on muutettuna<br />
direktiivillä 97/55, 3 a artiklan 1 kohdan b alakohta.<br />
29 Harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta annetun direktiivin 84/450, sellaisena kuin se on muutettuna<br />
direktiivillä 97/55, 3 a artiklan 1 kohdan a alakohta.<br />
Vuosikertomus 2010 29
Change language