Kommunikaatioympäristöjen kehittäminen VAVA II -hankkeessa

58toalan opiskelijoiden kanssa. Sen sijaan hänen kiinnostuksensa kommunikoida luokkatovereidensakanssa ei lisääntynyt.Toisessa valmentavan ja kuntouttavan opetuksen yksikössä erään opiskelijan käyttöön suunniteltukuvakansio saavutti myös puhuvien opiskelijoiden suosion. Tämä ilmeisestikin paransi opiskelijoidenkeskinäistä vuorovaikutusta. Yhteisössä, jossa asiakkaat ovat ikääntyneempiä ja kuulo- ja/tainäköongelmaisia, havaittiin fyysisen ympäristön esteettömyyden (valaistus, pinnat, värit yms.)merkitys kommunikaation ja vuorovaikutuksen onnistumiselle.Kommunikaatioympäristöjen kehittäminen on jatkuvaa. Hankkeessa järjestetystä koulutuksestasaatu tieto kantaan tulevaisuudessa, jos työntekijöillä vain on mahdollisuus jatkuvaan kehittämiseen.Selvityksessä kävi kuitenkin ilmi, ettei toisen käden tieto ole sama asia, kuin koulutuksessaomakohtaisesti hankittu tieto. Kaikkien vammaisten henkilöiden parissa työskentelevien tulisi saadakoulutusta puhetta tukevien ja korvaavien menetelmien käyttämiseen. Koulutukseen panostustulisi nähdä myös mahdollisuutena toteuttaa vammaisten henkilöiden oikeuksia ja tasa-arvoa.LopuksiVammaisuuteen liittyvien haittojen vähentäminen kuuluu osana yleiseen hyvinvointipainotteiseensosiaalipolitiikkaan. Vammaisten henkilöiden kommunikaatiomahdollisuuksien kehittämisessäei siten ole kyse yksistään vammaisten ihmisten laillisista oikeuksista, vaan oikeudenmukaisuudestaeli siitä, millaisten arvojen ja ihmiskuvan perusteella sosiaalipolitiikkaa toteutetaan.Selvityksen tulokset osoittavat, että kehitysvammaiset ja autistiset henkilöt ovat hyötyneetkommunikaatioympäristöjen kehittämisestä. Asiakkaiden lisääntyneet itsensä ilmaisemisenmahdollisuudet vaikuttavat vähäisiltä tällä hetkellä arvioiden, mutta kommunikaatiokeinojenkäytön yleistyminen vammaisten henkilöiden yhteisöissä vaikuttaa vähitellen yksilöiden elämäänja yhteisöjen toimintaan.