Maastoharjoituksesta palautuminen - Firstbeat Technologies

94 Stressireaktio, palautuminen sekä ylikuormitustila4.1 StressireaktioStressireaktio on elimistömme luonnollinen tapa sopeutua muuttuviin elämäntilanteisiin.Reaktion voi laukaista ulkoinen tai sisäinen stressitekijä, ja se voi olla laadultaanfyysinen, psyykkinen tai sosiaalinen. Stressireaktion aikana autonomisen hermostonsympaattisen haaran aktiivisuus nousee. Tämän seurauksena veremme noradrenaliinipitoisuussekä sydämemme syke nousee, verenpaineemme kohoaa ja keuhkoputkemmelaajentuvat. (Lindholm – Gockel 2000: 2260.) Olemme valmiita taistelemaan taipakenemaan.Stressi voidaan jakaa kolmeen eri vaiheeseen, jotka ovat hälytysvaihe, vastustusvaiheja uupumisvaihe. Nämä muodostavat yhdessä stressin aiheuttaman yleisen adaptaatiosyndrooman (general adaptation syndrome). Normaaliin elämään kuuluu, että elimistöajautuu hälytysvaiheeseen tai vastustusvaiheeseen, mutta uupumisvaiheeseen joutuminenei ole suositeltavaa. (Selye 1975: 36–38.) Stressi aiheuttaa pitkäaikaista häiriötävagaalisessa säätelyssä. Elimistön tasapainotila on tällöin heikentynyt ja haavoittunut.(Porges 1995: 226).Koemme stressin hyvin yksilöllisesti. Toiset kokevat stressin myönteisenä suorituskyvynnousuna, toiset taas hyvin negatiivisena reaktiona. Samanlainen ärsyke saman henkilönelimistössä voi myös aiheuttaa eri päivinä erilaisen reaktion. Stressin kokemiseen vaikuttavatmuun muassa yksilön perimä, stressinhallintakeinot, persoonallisuus ja fyysinenkunto. Kokonaisuuden kannalta oleellista on kuinka usein stressireaktiota syntyy,ja onko elimistöllä aikaa sekä kykyä palautua niistä. Toistuvat stressireaktiot, joistayksilö ei kykene palautumaan, aiheuttavat elimistössämme ylikuormitustilan. Tässätilassa autonomisen hermoston sekä hormonien toiminta häiriintyy. (Borg ym. n.d.:34.)Sotilas altistuu sotilastehtävien aikana useille stressitekijöille. Näitä tekijöitä ovat muunmuassa univaje, energiavaje, nestevaje sekä jatkuva fyysinen ja henkinen kuormitus.(Nindl ym. 2002: 1818–1821.)