Tulostettava pdf-versio - Teosofia.net

nallista, ohimenevää, haihtuvaa ja katoavaista vastaan.
Auta luontoa ja työskentele sen kanssa, niin luonto pitää
sinua yhtenä luojistaan ja osoittaa kunnioitusta.
Ja se avaa sinulle salaisten kammioittensa portit, paljastaa
eteesi kätketyt aarteensa puhtaan neitseellisen povensa
syvyyksistä. Aineellisen käden tahraamatta se näyttää aarteensa
vain hengen silmälle – sille silmälle, joka ei koskaan
sulkeudu, sille silmälle, jolle ei ole mitään verhoa missään
sen valtakunnassa.
Sitten se näyttää sinulle keinot ja tien, ensimmäisen portin
ja toisen, kolmannen, seitsemänteen saakka. Ja sitten
päämäärän – jonka takana hengen auringonpaisteessa kylpee
sanoin kuvaamaton loisto ja autuus, näkymätön kaikille
muille paitsi sielun silmälle.
Polulle on vain yksi tie; ainoastaan sen päässä voi ”Hiljaisuuden
Ääni” kuulua. Portaan askelmat, joita kokelas
nousee, on tehty kärsimyksestä ja tuskasta; nämä saadaan
vaikenemaan vain hyveen äänellä. Voi silloin sinua, oppilas,
jos on yksi ainoakin pahe, jota et ole jättänyt taaksesi.
Sillä silloin portaat pettävät ja sinä putoat. Niiden ensimmäiset
askelmat lepäävät syntiesi ja heikkouksiesi syvässä
suossa, ja ennen kuin voit edes yrittää päästä tämän aineen
ammottavan kuilun yli, sinun on pestävä jalkasi kieltäymyksen
vesissä. Varo, ettet pane yhä likaista jalkaasi
portaiden alimmallekaan askelmalle. Voi sitä, joka uskaltaa
saastuttaa yhdenkin askelman kuraisilla jaloilla. Likainen ja
tahmea lieju kuivuu, tulee tarttuvaksi, sitten hänen jalkansa
liimautuvat siihen, ja niin kuin lintu, joka on tarttunut ovelan
linnustajan liima-ansaan, hän ei enää pääse eteenpäin.
Hänen paheensa saavat muodon ja vetävät hänet alas. Hänen
syntinsä korottavat äänensä niin kuin sakaalin naurun ja
nyyhkytyksen auringon laskettua. Hänen ajatuksensa muuttuvat
sotajoukoksi, joka vie hänet pois kahleorjaksi.
29