Tulostettava pdf-versio - Teosofia.net

taitava käyttö’, pranidhāna, ’päättäväisyys, bala, ’voima’ ja
jñāna, ’tieto’. – Suom. toim.]
(34) alav. 106, s. 55. ”Antahkarana (skt.) eli antaskarana”
(T.S.K 29). Edempänä H. P. B. selittää, että se ”johdattaa
alemmasta korkeampaan egoon kaikki ne ihmisten persoonalliset
vaikutelmat ja ajatukset, jotka – niiden luonteesta johtuen
– kuolematon olemus voi sulauttaa ja säilyttää ja jotka voivat
siten tulla kuolemattomiksi sen kanssa, niiden ollessa ainoat
lyhytaikaisen persoonallisuuden elementit, jotka selviävät
kuolemasta ja ajasta. On siis itsestään selvää, että ainoastaan
jalo, henkinen ja jumalallinen ihmisessä voi ikuisuudessa vahvistaa
hänen eläneen.” Hīnayānan anatta- (ei-sielu) opissa
ātman, universaalisen sielun, ja ātma-buddhi-manaksen, kuolemattoman
egon, olemassaoloa ei tunnusteta vaan ainoastaan
lyhytaikaisen persoonallisuuden. ”Hīnayānassa buddhat ovat
puhtaita ja yksinkertaisia ihmisiä, kun taas mahāyānassa heitä
pidetään jumalallisina ruumiillistumina eli universaalin Buddhan
aineellisina ilmentyminä” (M.B. 19).
(35) alav. 108, s. 56. [Bönit ja dugpat. Bön (bon) on ikivanha
tiibetiläinen uskonto, joka tutkijoiden mukaan juontaa
alkunsa joko zarathustralaisuudesta tai Kashmirin buddhalaisuudesta,
mutta joka on vuosisatojen aikana omaksunut vaikutteita
Tiibetin alkuperäisestä shamanistisesta uskonnosta ja
myöhemmästä buddhalaisuudesta. Dugpa (’brug-pa) on buddhalaisen
kagyü-koulukunnan alasuuntaus, joka vaikuttaa erityisesti
Bhutanissa – Suom. toim.]
(36) alav. 111, s. 58. [Virāga (pali) eli vairāgya (skt.). Samyutta-nikāyan
Nidāna-vagga luettelee polun 12 askelmaa,
joista virāga on kymmenes. – Suom. toim.]
(37) alav. 113, s. 60. Tathāgata (tiib. Té-shin Sheg-pa).
Gautama oli neljäs Sapta Tathāgatoista, seitsemästä ”päänirmānakāyasta
lukemattomien muinaisten maailmanvartijoiden
keskuudessa. Heidän nimensä on kaiverrettu seitsenkulmaiseen
pilariin, jota säilytetään salaisissa kammioissa melkein
kaikissa buddhalaisissa temppeleissä Kiinassa ja Tiibetis-
85