Tulostettava pdf-versio - Teosofia.net

laulavat sitä laaksoille ja uljaat hongat kuiskaavat salaperäisinä:
”Mestari on noussut, PÄIVÄN MESTARI.” 124
Hän on nyt kuin lännessä seisova valkoinen pylväs, jonka
kylkeen ikiajatuksen nouseva aurinko valaa ensimmäiset
loistavimmat valoaaltonsa. Hänen mielensä avautuu kuin
tyyni ja rannaton valtameri rajattomaan avaruuteen. Hän
pitää voimakkaassa kädessään elämää ja kuolemaa.
Hän on todella mahtava. Tuo hänessä vapautunut elämänvoima,
joka on HÄN ITSE, voi kohottaa harhan majan
korkealle jumalien yläpuolelle, suuren Brahman ja Indran
yläpuolelle. Nyt hän varmaankin ojentaa kätensä tarttuakseen
suureen palkintoonsa!
Eikö hän käyttäisi sen suomia lahjoja omaksi levokseen
ja autuudekseen, hyvin ansaituksi hyvinvoinnikseen ja kunniakseen
– hän, tuo suuren harhan voittaja?
Ei, oi luonnon salattuun tietoon pyrkijä! Jos tahtoo seurata
pyhän Tathāgatan jälkiä, nuo lahjat ja voimat eivät ole
Itseä varten.
Tahtoisitko siis padota Sumerulta 125 virtaavat vedet?
Kääntäisitkö virran omaksi hyödyksesi vai lähettäisitkö sen
takaisin alkulähteeseensä aikakausien aallonharjojen mukana?
Jos tahdot säilyttää tuon vaivalla ansaitun tiedon ja taivassyntyisen
viisauden virran raikkaina ja juoksevina vesinä,
sinun ei pitäisi antaa sen tulla seisovaksi lammikoksi.
Tiedä, jos tahdot tulla Amitābhan, Rajattoman Ajan,
avustajaksi, sinun on bodhisattva-parin 126 lailla levitettävä
124
Päivä tarkoittaa tässä kokonaista manvantaraa, mittaamattoman
pitkää aikakautta.
125
Meru-vuori, jumalien pyhä vuori.
126
Pohjoisbuddhalaisessa symboliikassa Amitābhalla eli rajattomalla
avaruudella (Parabrahmanilla) sanotaan olevan paratiisissaan
65