Tulostettava pdf-versio - Teosofia.net

30
Tapa pyyteesi, lanoo, tee paheesi voimattomiksi, ennen
kuin olet ottanut ensimmäistäkään askelta vakavalla matkallasi.
Tukahduta syntisi ja vaienna ne ainiaaksi, ennen kuin
nostat jalkasi kiivetäksesi portaita.
Vaienna ajatuksesi ja kiinnitä koko huomiosi Mestariisi,
jota et vielä näe, mutta jonka tunnet.
Sulauta aistisi yhdeksi aistiksi, jos tahdot olla turvassa
viholliselta. Ainoastaan sen aistin välityksellä, joka kätkeytyy
aivojesi onteloon, voi sielusi sameille silmille avautua
jyrkkä polku, joka johtaa Mestarisi luo.
Pitkä ja uuvuttava on tie edessäsi, oi oppilas. Yksi ainoakin
ajatus menneisyydestä, jonka olet jättänyt taaksesi,
vetää sinut alas ja sinun on aloitettava kiipeäminen alusta.
Tapa itsestäsi kaikki muisto menneistä kokemuksista.
Älä katso taaksesi tai olet pulassa.
Älä usko, että himon voi kokonaan tukahduttaa tyydyttämällä,
sillä tämä on Māran innoittama iljettävä ajatus.
Saamalla ravintoa pahe kasvaa ja voimistuu, niin kuin toukka,
joka lihoo kukan sisällä.
Ruusun on nyt tultava uudestaan emokasvin varresta
syntyneeksi nupuksi, ennen kuin loiseläin järsii sen sydämen
puhki ja juo sen elämännesteen.
Kultainen puu työntää jalokivisilmunsa esiin, ennen kuin
myrsky musertaa sen rungon.
Oppilaan täytyy saada takaisin kadottamansa lapsen tila,
ennen kuin ensimmäinen ääni voi kuulua hänen korvaansa.
AINOAN Mestarin valo, hengen kuolematon kultaloisto,
sinkoaa kirkkaat säteensä oppilaaseen aivan alusta asti. Sen
säteet tunkeutuvat aineen synkkien tummien pilvien läpi.