Tulostettava pdf-versio - Teosofia.net

90
Tashi-laman viimeinen määräys muistuttaa myös s. 45 olevaa:
”Suo valoa ja lohtua väsyneelle pyhiinvaeltajalle” jne.
Lisävalaistusta näihin – näennäisen yksinkertaisiin ja helppoihin
– lauseisiin saa Salaisen Opin I osan runosta, s. 67, joka kuuluu:
4. AUTUUDEN (moksha eli nirvāna) SEITSEMÄÄ TIETÄ EI
OLLUT. ONNETTOMUUDEN SUURIA SYITÄ [nidāna ja māyā] EI
OLLUT, SILLÄ EI OLLUT KETÄÄN, JOKA OLISI NIITÄ LUONUT JA
NIIHIN KIETOUTUNUT.
Skt. nidāna (tiib. rten-hbrel, laus. ten-dré. Kiin. yuan-yin).
Skt. māyā (tiib. sgyu-ma, laus. dyu-ma. Kiin. wang-hsiang. Saks.
Wahn).
Tätä runoa käsittelevässä kommentaarissa H. P. B. sanoo, että
kaksitoista nidānaa ”kuuluvat siihen teoriaan, joka puhuu ketjumaisen
lain virrasta, sen lain, joka tuottaa ansion ja syyllisyyden
ja lopuksi saattaa karman täyteen toimintaan (tiib. las rgvu
hbras., kiin. Yin-kuo). Tämä järjestelmä perustuu siihen suureen
totuuteen, että jälleensyntymistä on pelättävä, koska olemassaolo
tässä maailmassa tuottaa ihmiselle ainoastaan kärsimystä, kurjuutta
ja tuskaa.” (SO, I, 67-8.) T.S.K:ssa s. 207 hän kirjoittaa:
”Nidānat kuuluvat itämaisen metafysiikan kaikkein vaikeatajuisimpiin
ja syvällisimpiin opetuksiin…” Niitä on symbolisesti
kuvattu tiibetiläisen elämänpyörän kehän kahdessatoista osassa
(rten-hbrel-gyi hkhor-lo), joka pyörä kuvittaa ”peräkkäisten olemassaolojen
toimintaprosessia ja on avuksi niiden mietiskelyssä
ja menetelmissä, jotka koskevat niiden vaikutuksista vapautumista
jne. Rten hbrel’iin liittyvää oppia käsitellään perusteellisesti
Tson-kha-pan suuressa teoksessa Lam-rim chen-mo. Hän tiivistää
aiheen näin: Varmuus, että kaikki nämä asiat ovat perusolemukseltaan
tyhjiä ja vielä että yhdestä sen hedelmästä aiheutuu toinen,
näiden kahden keskeytymättä auttaessa molemminpuolisesti
toisiaan sinne tänne – mikä voi olla ihmeellisempää kuin tämä, ja
onko mitään ällistyttävämpää syntynyt!” (C.D. 537.)
Puhuessaan tästä sekä hīnayānan että mahāyānan perusoppina
H. P. B. lisää kommentaarissaan: jälkimmäisen ”opit ovat yhtä
vanhoja kuin ne vuoristot, joissa ikimuistettavista ajoista on ollut
samanlaisia oppijärjestelmiä” (S.O. I, 68). Vaikka siis buddhalai-